Less is more

Turhat tarrat, merkit, kotelot ja kromiosat saavat lähteä. Lisäksi uusi akku korvasi vanhan ja väsyneen.

Näin helsinkiläisenä en uskalla kantaa Kemiönsaaren MC:n värejä. :D

Merkki lähti melko helposti siimana avulla. Liimajämät puolestaan rapsuttelin kynnellä ja erinäisten litkujen avulla.

Merkit lähtivät muuten hyvin, mutta oikealle puolelle jäi maalista/lakasta pieni merkinmuotoinen kohouma. Luulisi että tankki olisi maalattu ensin ja sitten vasta liimailtu merkit kiinni. Outoja nuo japanilaiset.

Marauderista löytyy useampi laatikko erinäisille työkaluille. Perustyökalut mahtuvat hyvin keskellä näkyvään pieneen, pyöreään kotelloon, joten turhat boksit saavat lähteä. 

V-moottori saa minun puolestani näkyä.

Ensimmäinen todellinen ongelma tuli myös kohdalle: Tankki vuotaa. Ensin luulin, että vika löytyisi selvästi kuluneista liittimistä ja bensaletkuista, jonka vaihdoinkin uusiin. Vuoto kuitenkin jatkuu vielä voimakkaampan, koska puhdistin tankin aluksen vuosien ravasta ja pölystä, joka oli tukkinut pientä vuotoa. Todennäköisesti bensaletkuihin kiinnittyvän liittimen tiiviste vuotaa. Ei siis auta kuin tyhjentää tankki uudestaan ja katsoa miten tiivisteen saisi liimattua tiiviiksi.

Ulkomuoto kevenee koko ajan. Jossain vaiheessa täytyy lähestyä takalokasuojaa sahan kanssa.

 

 Täytyy sanoa, että tykkään moottoripyörän laittamisesta, ehkä jopa enemmän kuin auton. Autoissa on omat hyvä puolensa, kuten miljoona eri osaa, joita voi aina vähän hioa, korjata tai vaihtaa erilaisiin. Auto on kokonaisuus seinineen, ovineen ja kattoineen. Auto on tila, joka vaatii paljon ylläpitoa ollakseen olemassa.

Moottoripyörän viehätys on osin sen yksinkertaisuudessa. Moottoripyörä ei ole auton tapaan tila vaan yksittäinen esine, jonka päällä istutaan. Yksinkertaisuutta korostaa se, että Periaatteessa pyörän voi korjata ja pitää kunnossa niillä muutamalla työkalulla jotka mahtuvat kulkemaan mukana.

Nyt ymmärrän miksi Pirsig sijoitti kirjansa koskemaan moottoripyöriä eikä autoja.