Zen ja peltien paikkailu

 Pikku hiljaa, pala kerralla ruoste vaihtuu kiiltävään peltiin.

Rakenteiden ja piilossa olevien ruostevaurioiden korjaaminen on välttämätöntä ja usein melko ärsyttävää ahtaissa paikoissa kykkimistä. Pintapeltien hitsaaminen on puolestaan mukavaa puuhaa, sillä siinä pääsee taivuttamaan peltiä näkyviin paikkoihin ja samalla huomaa työnsä edistyvän.

Kuvia keskeneräisistä hommista: Paikat pitää vielä hioa tarkemmin ja tasoitella tinalla, niin hyvä tulee.

Lähtötilanne.

Amassa rapa pääsee nousemaan ylös lokasuojan yläosaan, missä ruoste tekee tehtävänsä.Kohta oli paikattu ennenkin, liekö syy huonon paikan vai tyyppivian.

Jostain syystä vasenpuoli oli päässyt ruostumaan pahasti, mutta oikeassa puolessa ei ole havaittavissa mitään ongelmaa.

Purkkapaikka

Lopulliset muodot luodaan sitten tinalla ja kitillä.

Molemmilla puolilla oviaukon alalaita on kärsinyt suolasta ja ravasta. Koko kulma täytyi tehdä täysin uusiksi, mikä oli muodosta huolimatta yllättävän helppoa.

Oven kulmaa on näköjään paikattu aikaisemminkin, mutta jos mitään olen oppinut korjaamisesta ja remontoinnista, niin toisten korjauksista ei kannata jatkaa, vaan on tehtävä uudestaan alusta asti.

Vanha paikka oli tehty osaksi alkuperäisen pellin päälle, mikä selittää ruostumisen. Turhat pois ja uutta tilalle.

Pientä hienosäätöä, niin kyllä siitä saadaan parempi kuin uudesta.

Mikä Zen ja peltien paikkailu? Kun hitsaamisen perusteet oppii työ on samanaikaisesti yksinkertaista kädentaitoa ja pohdintaa vaativaa, se on kuin yhteen asiaan keskittyvää meditaatiota, jossa autotallin ulkopuolinen maailma katoaa ympäriltä. Työn kohteena on vain pelti, rälläkkä, migi ja tärkeimpänä oma mieli.

En voi sanoa, että nauttisin kaikesta hitsaamisesta ja peltityöstä, mitä tähän projektiin liityy, sillä samanaikaisesti himo ajamiseen kasvaa, mitä kauemmin Amazon on seisonnassa. Korjaaminen toimii kuitenkin mielenrauhoittajana ja täydellisenä harrastuksena. Tallille tultaessa ajatukset sinkoilevat eikä mieli rauhoitu, usein aloittaminenkin on sekavaa häsläystä. Muutaman tunnin nikkaroinnin jälkeen poistun kuitenkin tallilta hymyssä suin ja mieli tasaantuneena.

Jos tästä saan valmiin kevääseen mennessä, täytyy varmaankin hankkia ensitalveksi uusi projekti...