Remppaa aloittaessa selvästi näkyvää ruostetta oli noin 15 kohdassa. Mitä enemmän hioo ja mitä syvemmälle menee päälipeltien alle, sitä enemmän löytää pieniä kohtia, joita ei enää tässä vaiheessa viitsi jättää tekemättä, koska sen minkä taaksensa jättää, sen edestään löytää. Työtä lisää myös amatöörin ehkä liiallinenkin tarkkuus ja periaate, että kun kerran tekee, niin täytyy tehdä kunnolla. Helpompaa olisi vain antaa niiden ratsupaikkojen olla, jotka joku entinen omistaja on tehny vuosikymmenten aikana.
Jos korjaisin v. 94 Toyotaa, niin menisin sieltä, mistä aita on matalin. Ikävää käyttöautojen helpoissa ja halvoissa korjauksissa on kuitenkin se, että jonain päivän entinen käyttöauto voi olla 40 -vuotias klassikko. Viimeistään siinä vaiheessa joutuu kohtaamaan menneisyyden synnit ja halvat korjaukset. Tämäkin Amazon on ollut joskus jonkun käyttöauto, mutta onneksi se on säästynyt pahimmilta laiskanmiehen korjailuilta. Suurin ongelma autossa on ruosteeneston laiminlyönti viimeisten vuosien aikana, ei niinkään aikaisemmat korjaukset. Ikävää se on tietenkin leikata aikaisempia paikkoja vain sen takia, että se on alunperinkin tehty väärin.
Harrasteautoa tekee kuitenkin itselleen, ja ongelmien peittäminen olisi vain itsensä huijaamista. Buddha sanoikin, että kolmea asiaa ei voi pitää kauaa piilossa: aurinkoa, kuuta ja totuutta. Buddha olisi ollut huono autokauppias.
Kaikkien yllätysten jälkeen ruostevaurioita ja vanhoja paikkoja joutuu korjaamaan arviolta 30 - 40 eri kohdassa.