Less is more

Turhat tarrat, merkit, kotelot ja kromiosat saavat lähteä. Lisäksi uusi akku korvasi vanhan ja väsyneen.

Näin helsinkiläisenä en uskalla kantaa Kemiönsaaren MC:n värejä. :D

Merkki lähti melko helposti siimana avulla. Liimajämät puolestaan rapsuttelin kynnellä ja erinäisten litkujen avulla.

Merkit lähtivät muuten hyvin, mutta oikealle puolelle jäi maalista/lakasta pieni merkinmuotoinen kohouma. Luulisi että tankki olisi maalattu ensin ja sitten vasta liimailtu merkit kiinni. Outoja nuo japanilaiset.

Marauderista löytyy useampi laatikko erinäisille työkaluille. Perustyökalut mahtuvat hyvin keskellä näkyvään pieneen, pyöreään kotelloon, joten turhat boksit saavat lähteä. 

V-moottori saa minun puolestani näkyä.

Ensimmäinen todellinen ongelma tuli myös kohdalle: Tankki vuotaa. Ensin luulin, että vika löytyisi selvästi kuluneista liittimistä ja bensaletkuista, jonka vaihdoinkin uusiin. Vuoto kuitenkin jatkuu vielä voimakkaampan, koska puhdistin tankin aluksen vuosien ravasta ja pölystä, joka oli tukkinut pientä vuotoa. Todennäköisesti bensaletkuihin kiinnittyvän liittimen tiiviste vuotaa. Ei siis auta kuin tyhjentää tankki uudestaan ja katsoa miten tiivisteen saisi liimattua tiiviiksi.

Ulkomuoto kevenee koko ajan. Jossain vaiheessa täytyy lähestyä takalokasuojaa sahan kanssa.

 

 Täytyy sanoa, että tykkään moottoripyörän laittamisesta, ehkä jopa enemmän kuin auton. Autoissa on omat hyvä puolensa, kuten miljoona eri osaa, joita voi aina vähän hioa, korjata tai vaihtaa erilaisiin. Auto on kokonaisuus seinineen, ovineen ja kattoineen. Auto on tila, joka vaatii paljon ylläpitoa ollakseen olemassa.

Moottoripyörän viehätys on osin sen yksinkertaisuudessa. Moottoripyörä ei ole auton tapaan tila vaan yksittäinen esine, jonka päällä istutaan. Yksinkertaisuutta korostaa se, että Periaatteessa pyörän voi korjata ja pitää kunnossa niillä muutamalla työkalulla jotka mahtuvat kulkemaan mukana.

Nyt ymmärrän miksi Pirsig sijoitti kirjansa koskemaan moottoripyöriä eikä autoja.

Melkein valmis

Amazonista puuttuu enää takakontin tiiviste ja vasen etulamppu. Näiden lisäksi jarruja joutuu vähän pohtimaan, sillä käsijarru ei ota tasaisesti molemmilta puolilta, eikä vasenta puolta saa oikein enää säädettyä tiukemmalle.

Lisäksi käräytin  valojen sähköjohtoja ja mahdollisesti katkaisimen, kun tyhmyyksissäni kytkin valot päälle, vaikka oikeaa lampua ei ollut edes asennettu. Syy löytyy varmasti kaikkien kolmen valon(parkki, ajo ja pitkien) kiinnittimien kosketuksesta ja oikosulusta. (idiootti!)

En ole muistanut ottaa kovinkaan hyviä kuvia, mutta tässä lähdössä ensiajelulle sitten syksyn 2013. Akkua piti vähän herätellä koomasta.

Ja vähän kaksipyöräistä

Suzukille en ole ehtinyt vielä tehdä oikein mitään muuta kuin ottaa pois tuulisuojan, sissybarin, kahvojen nahkahapsut ja vaihtaa takapenkin alkuperäiseen, kapeampaan malliin. Kuskin
istuin on Mustangin leveämpi ja alaselkää paremmin tukeva malli, eikä sitä ole mitään syytä vaihtaa, mutta pyörä näytää omasta mielestäni paremmalta mitä vähemmän siinä on ylimääräistä osaa ja mitä kevyempi takapää on. Jos tulee lähdettyä pidemmälle matkalle naisen kanssa, niin leveämmän takaistuimen, sissy barin ja tuulisuojan saa vaihdettu paikalleen muutamalla ruuvilla.

Suzukiin on vaihdettu uudet putket ärhäkämpien äänien saamiseksi, joten niille ei tarvitse tehdä mitään. Kaikki tulevat suunnitelmat ovat lähinnä kosmeettisia (ja halpoja).

Suunnitelmissa on seuraavaksi:
-Siirtää rekisterikilpi ja jarruvali kyljelle ja muotoilla takalokasuoja hieman paremman näköiseksi.
-Marauder -merkin poistaminen. Tosin tästä voi jäädä jälki maalipintaa, jolloin tankin ja muiden osien maalaus olisi edessä.
-Jos ja kun maalaukseen ryhtyy, niin sitten tarkoituksena on vähentää Marauderin yltiömäistä kromin määrää ja maalaa muutamia krominkiiltoisia suojakuoria.
-Vilkkujen vaihtaminen hieman pienempiin.

Ennen

Jälkeen

Lisäksi pyörään kuuluu sivulaukut, joista ainakin toista tulee pidetty prätkässä kiinni, koska aina on jotain romua mukana.

Volvo v94 Dark Green

Ensin suojaus pohjamaalausta varten.

Pohjamaalit pinnassa ja suojaukset pintaväriä varten. Teipit tekivät osin pohjamaalin rajoista kulmikkaat, joten reunat piti vielä hioa tasaiseksi hienolla vesihiomapaperilla.

 1 kerro maalia.

2 kerros.
Maalauksen tein laajan paikamaalauksena, koska itselläni ei ole käytössä tarpeeksi kookasta kompressoria, öljynerottimia ja maalaukseen sopivia letkuja täydelliseen ylimaalaukseen. Maalaukseen käytin Automaalit.netin myymiä prevalsprayereitä, jotka sai täyttettyä 2k akryylimaalilla.  ( prevalsprayer ).  Ruiskut olivat ihan ok. Suurin moka oli aluksi liian vähäinen määrä ohennetta.

Lopputuloksena oli ensikertalaiselta odotettuna appelsiinia ja valumia. No, valumia voi vielä hieman hioa jos jaksaa tai ehtii. Autotalli vaihtaa omistajaa kesäkuun aikana, joten liian pikkutarkkaan toimintaan ei ole enää mahdollisuuksia. Isonpana ongelmana voi olla uuden ja vanhan maalin kiiltoero. Tämä asia selviää, kunhan saan osat paikalleen ja kiillotettua vanhemman maalipinnan uuden tasolle tai ainakin vähän sopivammaksi.

Maalaus oli ikävä kompromissi, mutta aika ja rahat käyvät vähiin, tai rahat on jo loppu, mutta talliaika vain vähenee. Haluan myös nähdä kestävätkö kaikki tekemäni paikat ennen kuin panostan hienoon maalipintaan. Osin myös pohjatyöt voisivat olla tasaisemmin tehtyjä. Tekijänsä näköinen.

Lisäkuvia tulee myöhemmin, tässä on vielä pinnat kosteana.