Yksi niistä päivistä

On päiviä, jolloin asiat sujuvat omalla painollaan ja edistymisen pystyy nähdä omin silmin. Sitten on niitä päiviä, jolloin mikään ei onnistu.

Tällä kertaa tallilla käydessä loppui kitti heti alkuun. Koska lisää ei kannattanut kesken kaiken lähteä ostamaan, niin päätin ajankulukseni hioa takakontista pintaruosteet ja maalata sen valmiiksi. Hiomisen valmistuttua huomasin pensselien olevan loppuneen tai kadonneen jonnekin autotallin syövereihin, joten maalaaminen jäi tältä osin tekemättä.  Toivottavasti pintaruostetta ei ehdi tulla enne seuraavaa kertaa. Viimeisenä työnä aloin kiinnittämään bensaputkea korjaamaani bensatankkiin. Vanhan bensaputken kiinnittäminen uuteen liittimeen vaati hieman putken taivuttamista, jonka seurauksena puolen metrin pätkä putkea jäi vetävän käteen.

Think positive! Think Positive.....   Kai se on hyvä asia, että putken hapertuminen tuli esiin tässä vaiheessa, eikä tien päällä jossain jumalan selän takana. Tämä taitaa kuitenkin tarkoittaa koko bensalinjan vaihtamista tankilta pumpulle asti ja se taas tarkoittaa lisätyötä ja lisäkuluja. Täytyy katsoa jos saisi jostain lainaan putkentaivuttajan ja työkalun, jolla putkien päät saa levennettyä liittimiin.

Ei jaksaisi enää.... Kevät lähestyy ja polte päästä ajamaan on kova.

Istuinten korjaus

Koska en pääse niin usein tallille kun haluaisin, on tallin tultava Muhamedin luokse.  Tarkoituksen on ollut tehdä osa töistä kotoa käsin. Paljon tällaista työtä ei kuitenkaan ole, koska pohjan hitsaaminen ja muut peltityö eivä onnistu kovinkaan helposti kerrostalohuoneistossa.

Penkkien kunnostus ja mattojen pesu ovat kuitenkin sellaisia töitä, joita on voinut tehdä pimeinä talvi-iltoina.

Aikaisempi kirjoitus penkkien kunnosta.

Pehmusteet ja lika pois.

Varsinkin kiskot olivat melkoisen paskaiset.

Jos olisin ollut ahkera, olisin hionut pois vanhan maalin ja kolhut, mutta laiskuus voitti.

Huom! Etsi parem pipaikka maalata kuin pieni suihkuhuone. Maalaaminen on helpompaa eikä ikäviä valumia tule niin paljoa.

Kartturin istuimen säätönuppi oli irronnut. Onneks pultti oli vielä kiinni
 tuolissa ja nuppi sekalaisten osin laatikossa, jonka sain mukaani entiseltä omistajalta

Iso kasa 2K epoksia, niin tuntuu kovettuneen ja pysyvän paikallaan.

 Skandixissä penkinalusremmejä myydään 25e/tuoli ja huonekalujen entisöintiliikkeistä samaa nauhaa saa postimaksuineen noin 40e/8m, joka olisi riittänyt hyvin tähän projektiin. Koska tämä Ama ei ole mikään museoautoprojekti, päätin tehdä alustan vanhoista turvavöistä. Ehkä Volvon alkuperäiset remmit ovat uutena hieman joustavampia, mene ja tiedä, mutta ei tämä ainakaan omassa hanurissa tunnut huonolta ratkaisulta. Mielummin laitan sen 50€ viiden euron seteleinä takataskuun pehmentämään töyssyjä.

Pelkääjän tuolista oli yksi metallikiinnike päässyt katoamaan, mutta ei se tunnu ryhtiä haittaavan.

Maalasin penkkien metalliosat kokonaan mustaksi niin, että ruuvitkin peittyivät. Todellisen pussihousun silmään tämä varmasti iskee ikävästi, mutta kokonaisuus näyttää mielestäni paremmalta.

Tarkoituksena oli kunnostaa istuinten nyt niin hyvin kuin mahdollista, mutta tässä vaiheessa projektia pitää hieman nuukailla kulujen kanssa. Ja onhan se hyvä jättää harrastamista vielä tulevaisuudellekin. Istuinosia peittämään löytyy aina niin tyylikkäät ja ajattomat "lampaan"taljat.

 Matot näyttää vaihdetun jossain vaiheessa, mahdollisesti 90-luvun aikana, jolloin autoa on tarinan mukaan viimeksi korjattu laajemmin. Täysin puhtaita niistä ei saatu nyrkkipyykillä, mutta paremmat joka tapauksessa.