Istuinten korjaus

Koska en pääse niin usein tallille kun haluaisin, on tallin tultava Muhamedin luokse.  Tarkoituksen on ollut tehdä osa töistä kotoa käsin. Paljon tällaista työtä ei kuitenkaan ole, koska pohjan hitsaaminen ja muut peltityö eivä onnistu kovinkaan helposti kerrostalohuoneistossa.

Penkkien kunnostus ja mattojen pesu ovat kuitenkin sellaisia töitä, joita on voinut tehdä pimeinä talvi-iltoina.

Aikaisempi kirjoitus penkkien kunnosta.

Pehmusteet ja lika pois.

Varsinkin kiskot olivat melkoisen paskaiset.

Jos olisin ollut ahkera, olisin hionut pois vanhan maalin ja kolhut, mutta laiskuus voitti.

Huom! Etsi parem pipaikka maalata kuin pieni suihkuhuone. Maalaaminen on helpompaa eikä ikäviä valumia tule niin paljoa.

Kartturin istuimen säätönuppi oli irronnut. Onneks pultti oli vielä kiinni
 tuolissa ja nuppi sekalaisten osin laatikossa, jonka sain mukaani entiseltä omistajalta

Iso kasa 2K epoksia, niin tuntuu kovettuneen ja pysyvän paikallaan.

 Skandixissä penkinalusremmejä myydään 25e/tuoli ja huonekalujen entisöintiliikkeistä samaa nauhaa saa postimaksuineen noin 40e/8m, joka olisi riittänyt hyvin tähän projektiin. Koska tämä Ama ei ole mikään museoautoprojekti, päätin tehdä alustan vanhoista turvavöistä. Ehkä Volvon alkuperäiset remmit ovat uutena hieman joustavampia, mene ja tiedä, mutta ei tämä ainakaan omassa hanurissa tunnut huonolta ratkaisulta. Mielummin laitan sen 50€ viiden euron seteleinä takataskuun pehmentämään töyssyjä.

Pelkääjän tuolista oli yksi metallikiinnike päässyt katoamaan, mutta ei se tunnu ryhtiä haittaavan.

Maalasin penkkien metalliosat kokonaan mustaksi niin, että ruuvitkin peittyivät. Todellisen pussihousun silmään tämä varmasti iskee ikävästi, mutta kokonaisuus näyttää mielestäni paremmalta.

Tarkoituksena oli kunnostaa istuinten nyt niin hyvin kuin mahdollista, mutta tässä vaiheessa projektia pitää hieman nuukailla kulujen kanssa. Ja onhan se hyvä jättää harrastamista vielä tulevaisuudellekin. Istuinosia peittämään löytyy aina niin tyylikkäät ja ajattomat "lampaan"taljat.

 Matot näyttää vaihdetun jossain vaiheessa, mahdollisesti 90-luvun aikana, jolloin autoa on tarinan mukaan viimeksi korjattu laajemmin. Täysin puhtaita niistä ei saatu nyrkkipyykillä, mutta paremmat joka tapauksessa.

Talvi-iltojen puhdetöitä

 Koska intoa saada auto ajoon on enemmän kuin vapaa-aikaa, on osa projektista tuotava kotiin pimeiden talvi-iltojen iloksi.

Penkit ovat olleet nyt vuoden päivät varastossa, ja olivat huonommassa kunnossa kuin muistinkaan. Ei voi mitään. Täytyy hankkia jostain vaihto-osia tai sitten korjata. 

Etupenkit väärinpäin.

Pelkääjän paikalla on istunut hieman tuhdimi missi, koska istuinosa on päässyt repeilemmään melko pahasti. Tätä on jo näköjään korjailtuja ja yritetty paikkailla. Istuinta voi yrittää kursia kasaan, mutta kaunista siitä ei saa.

Kartturin istui rapistuu.

Kuskinistuin on muuten hyvässä kunnnossa, mutta selkänojassa on melko ikävä jälki. Tän voi ehkä pelastaa vielä, mutta ei siitäkään kaunis tule.

Repeämä takana

Rautaosat pitää maalata ja ruuviit vaihtaa yhtenäisiksi.

Ruuvit on 1 X 2 mallia ja yksi säädinnnuppi puuttuu.

Lisää kuvateksti

Remmit vaihtoon.

Penkinalusremmejä myydään Skandixissä  25€ per tuoli, mutta netissä joku oli tehnyt vastaavat vanhoista turvavöistä. Mikäli kiinnityksestä tekee pitävän, niin turvavyöt ovat materiaalina varmasti kestävämmät kuin alkuperäiset, ajanmyötä venyvät remmit.

Repeämien paikkaukseen taitaa olla monia eri menetelmiä ja aineita, jotka kaikki ovat varmasti yhtä huonoja. Ei auta muuta kuin kokeilla ja rukoilla lottovoittoa, että pelkit voisi viedä uudelleen verhoiltaviksi.

Ehkä tämä:
http://www.audiclub.fi/audifinns/showthread.php?t=105100

Grand theft auto – Stockholm syndrome

Amazonin kuljettajanpuoleinen lukko on ollut käytännössä koriste. Avain on pyörinyt vapaasti lukossa ilman minkäänlaista vaikutusta, ja autoon on päässyt sisälle ilman avainta, tiirikkaa tai sorkkarautaa.

Sain kuitenkin hankittua uuden (eli käytetyn) Amazonin kahvan. Lukon vika ei ollut lukkopesässä vaan lukkokahvassa, josta avaamisen jälkeen näytti puuttuvan ainakin yksi lukonsisäinen jousi. En tosin lähtenyt tutkimaan vanhaa lukkoa vielä tarkemmin, koska minulla meni iltapäivä uuden asentamisessa ja vaihto-osa odotti jo valmiina puhdistettuna ja rasvattuna.

Lukko ei näytä olevan "Tuomarissa" ensimmäistä kertaa rikki ja vaihdon tarpeessa, sillä edellisen vaihtanut henkilö oli leikaanut oven sisäpuolisia peltejä sopivammaksi lukon kiinnitysruuvien kiristämiselle.  Hyvä niin, koska ruuvit olivat melko hankalissa paikoissa.

Tiedä häntä, kuinka kauan nykyinen lukko sitten kestää. 5, 10 vai 20 vuotta? Vain aika näyttää.

Purin uuden lukon palasiksi mielenkiinnosta, putsatakseni sen ja sarjoittaakseni vanhaan avaimeen sopivaksi.

    

Lukkopesä.

Vanhassa lukossa osa lukitsemisen ongelmaa oli kuvassa näkyvän palautusjousen puuttuminen, mikä mahdollisti avaimen vapaan pyörimisen lukossa.

Lukon sarjoittaminen onnistuu helposti vaihtamalla ylläolevien levyjen paikkaa lukkopesässä. Vaihtaessa pitää tosin olla tarkkana, koska levyjen alla on pienet jouset, jotka katoavat huomaamatta.

Itse asentamisessa tuli vastaan ongelmia, joidenka takia vaihtamiseen meni koko iltapäivä. Uudessa kahvassa oli oven avaamiseen ja lukitsemiseen valitsevat lovet väärinpäin. En edes tiedä, miten tämä on mahdollista. Ehkä vanha omistaja on irrottanut ja putsannut useamman lukon samaan aikaan, jolloin lukkopesät ovat menneet sekaisin. Asiaa tarpeeksi pähkäiltyän ja ongelman löydettyäni, vaihdoin vanhan oven lukkopesän ostamaani uuteen kahvaan. Nyt pysyvät ovet kiinni ja rikolliset auton ulkopuolella. Tai näin ainakin voi toivoa.

Kojelaudan paikkailua

Yleensä puhutaan auton kuluvista osista, mutta loppujen lopuksi moni osa kuluu rikki huomaamatta. 43 vuoden aikana suuret lämpötilanvaihtelut ja auringon porotus syö kojelaudan kestävyyttä. Lämpölaajeneminen kuluttaa pienellä liikkeellään vinyyliä siinä missä ratin käänteleminen ohjauslaitteiden niveliä. Tämän Amazonissa kojelaudan vinyyli oli ymmärrettävästi lähtenyt repeytymään pintaan tehdyistä ohuista urista.

Joku aikaisempi omistaja oli ”korjannut” repeämiä lähinnä värjäämällä sisältä pursuvan vaahtomuovin mustaksi tai polttanut ne sytkärillä. Varmaa metodia on vaikea selvittää, jälki on kuitenkin melko huonoa, eikä ainakaan estä repeäminen leviämistä.

Rapsuttelin kovettuneen massan pois, imuroin irtonöyhdän, suojasin repeämien reunat maalarinteipillä. Kojelaudan repeämät täytin mustalla Sikaflex 521 UV:llä, jota käytin myös ikkunoiden tiivistämiseen. Helpointa rakojen täyttäminen oli pursuttaa Sikaflexia paletille ja levittää sitä lastalla kolohin. Lopullisen tasaisen jäljen sain aikaiseksi kostuttamalla sormen mäntysuopaan ja tasoittamalla tiivisteen siistiksi. Viimeistelin työn poistamalla virheet tärpätillä. Lopullinen jälki on ihan kohtuullista.  

Uuden kojelaudan hinta on jossain 300e tietämillä. Kyse ei ole mahdottomasta hinnasta, varsinkin jos raha ei ole ongelma tai jos haluaa rakentaa täysin tehdaskuntoisen museopelin. Vaikka korjausjälki on ihan kohtuullinen, täytyy pitä silmät auki jos jossain sattuu törmäämään käytettyyn, mutta hyväkuntoiseen kojelautaan. Korjauksen jälki ei kuitenkaan hyppää silmille ja sen kanssa pystyy hyvin elämään ja ajelemaan.

 Kuvat ovat ennen ja jälkeen paikkaamisen.

EDIT: Uudet jälkeenkuvat kaksi päivää myöhemmin kun tiiviste on jo kuivunut.

 

Ennen.

Jälkeen.

Ennen.

Jälkeen.

Yksi ikävämpi repeämä tilkittynä.

Jälkeen.
Kojelaudan pehmusteita pitää vielä vähän puhdistaa, kun näyttää jääneen jäämiä Sikaflexistä tai tärpätistä.

Tuntuu että korjaamista on neljänlaista

1. Esteettinen korjaaminen, jossa peitetään virhe ja uskotaan ongelman poistuneeksi. Esim. ruosteen peittäminen maalilla
2. Käytännöllinen korjaaminen, jossa kohde korjataan toimimaan. Esim. sähköviritelmät, jotka toimivat, mutta eivät ole kovinkaan hyvän näköisiä, turvallisuudesta puhumattakaan   
3. Vikojen korjaaminen, jossa vanha osa pyritään korjaamaan mahdollisuuksien mukaan niin hyvin kuin mahdollista.

4. Uuden vaihtaminen.

Kojelaudan kohdalla korjaaminen on lähinnä 3 luokkaa. Repeäminen täyttäminen Sikafelxillä ei tee siitä uutta, mutta on esteettisesti paremman näköinen vaahtomuovin värjääminen mustaksi. Samalla Sikaflex mahdollisesti sitoo vinyylin niin, ettei repeäminen jatku pidemmälle.