Maali?

Iso kysymysmerkki on Volvon maalaaminen. Näin tavallisena palkansaajana rahat eivät todellakaan riitä automaalarilla käymiseen. Muutenkin useiden tuhansien eurojen maalaus muutaman tonnin autoon on hieman kyseenalaista, ellei ole tekemässä täydellisesti entisöintyä museoesinettä.  Oma Amazoni on kuitenkin ollut ajossa enemmän ja vähemmän kesät-talvet viimeiset 45 vuotta, joten uudenveroista ja paikkaamatonta museorekisteröityä pyhäautoa siitä tuskin saa tai kannattaa tehdä. Lisäksi lähtökohtana on alun alkaenkin ollut kaiken itse tekeminen ja asioiden oppiminen.

Nykyinen suunnitelma on maalata auto lähinnä paikkamaalauksena niistä kohdista, joissa uutta maalia tarvitaan. Jälki voi olla hieman tekijänsä näköistä, mutta näin sen saa ainakin valmiiksi ja auton ajoon. Tietenkin kannattaisi kerralla tehdä kunnolla, niin ei asiaan tarvitse välttämättä palata vähään aikaan. Volvon nykyinen maalipinta on kuitenkin sen verran epätasainen, johtuen aikaisemmista paikka- ja ylimaalauksista, ettei pelkkä uusi ylimaalaus välttämättä riitä. Paikoitellen maalipinnassa on havaittavissa pieniä roskia ja kuoppia, jotka johtuvat oletettavasti aikaisempien pihamaalareiden epäpuhtaista maalausvälineistä. Jos maalipinnasta haluaisi priimakuntoisen, niin pinnat pitäisi todennäköisesti hioa kauttaaltaan tasaiseksi aina pellille asti, ja se on homma johon en nyt 1 1/2v rassaamisen jälkeen enää jaksaisi ryhtyä. Ajetaan siis muuttama vuosi hieman kuluneemmalla maalipinnalla ja käydään asiaan käsiksi, kun taas motivaatio auton laittoon yltyy. Tärkeintähän on, että maalipinta suojaa ruostumiselta, kaikki muu on vain hienostelua.

Rähmää takakontin maalipinnassa.

Hommat jatkuu

Tämä nyt on vähän puolitienpäivitys, koska paljon on vielä maalattavaa, kitattavaa ja hiottavaa, ennen kuin voi näyttää jotain valmista, mutta laitetaan nyt kuitenkin jotain. Tulee ainakin sellainen olo, että homma edistyy.

Pohjamaalit pintaan ja kovat kitit alle. Lisäksi sisäpuolen hitsaukset ja maalaukset on nyt hoidettu.

Kaaren sisäpuolelle kunnon kerros Hammerriteä, jolla maalasin aikaisemmin lattian. Tahmeaa ainetta tukkimaan hitsausten mahdolliset reiät. Muuten tuntuu olevan hyvää maalia, mutta kuivumisaika lasketaan viikoissa. Ei kiireellisen miehen maalia.

Nyt on alkanut projektissa mukava työvaihe. 8 km päässä sijaitsevalle tallille voi mennä vain käymään tai tekemään yksittäisiä työvaiheita.  Yli vuoden kestäneet ruosteen poistaminen on aina vaatinut valmistelua, usempia laitteita, työkalujen etsimistä, laajempaa siivoamista ja useamman tunnin varoaikaa, jottei hitsauksen kipinä jää kytemään. Nyt siellä voi käydä tekemässä yhden vaiheen ja jatkaa helposti seuraavalla kerralla.

Ihan tinassa

Ilman kittiä ei paikatusta autosta saa siistiä, ellei ole jokin peltivelho tai levyseppäguru. Tinalla on kuitenkin hyvä tasoitella hitsauksen jälkiä. Helppoa se ei ole ainakaan pystypinnoilla, mutta kai se harjoitus tekee tässäkin mestarin, tai ainkin vähemmän huonon amatöörin.

Tämä kohta on molemmilta puolilta ruosteessa. Vasemmalta puolelta huomattavasti pahemmin. Eturenkaista nouseva kosteus ja samaan aikaan katolta valuva sadevesi ruostuttaa kyseistä kohtaa.

Hitsattuun ja puhdistettun pinttaan levitettyt pohjusteet.

Tinaus

Hiottuna valmiina pohjamaalille

Oikeanpuolen pieni reikä tinattuna

Viimeisessä hionnassa vastaan tulee ain pientä reikää ja epäilyttävää saumaa.

Tinaus

Vasemman puolen etulokasuja hitsattuna ja tinattuna.

Viimeiset paikat

Eletään juhlallisia hetkiä joulun ja uuden vuoden lisäksi. Ellei tule yllätyksiä, niin viimeiset pellit on hitsattu kiinni. Vielä pitää hieman korjailla joitain saumoja tiiviiksi, mutta muuten aletaan olemaan tilanteessa, jossa jäljellä on "enää" siistiminen, maalaus, kittaus ja pintamaalit.

Kaikesta tästä on lopputulemana päätelmä, että seuraavan kokonaan läpikäytävän harrasteauton riisun pieniksi palasiksi ja vien hiekka/soodapuhallettavaksi. Maalin, kitin ja ruosteen rasputtelu, likaisen pellin hitsaaminen ja syttyvien alustamassojen sammuttelu ei ole kivaa pidemmän pääälle, mutta mikään ei ole mukavampaa kuin puhtaan pellin hitsaaminen.

Kaari ja kynnyskotelo valmistuivat viimein.

Kaaret on kyllä ikäviä tehdä, kuten olen aikaisemmin valittanut. Rahalla saisi pahaimman mahdollisen tuloksen. Jotkut amazonistit ovat ostaneet tuplamäärän kaaria ja tehneet toisesta sisäkaaren ja toisesta ulkokaaren. Näin jälkikäteen hinta ei kuulosta niin suurelta, verrattuna työn märään.  Ensi kerralla sitten.

Sisäkaaren maalaus.

Koska oikeanpuoleinen kaari ei ollut niin huonossa kunnossa kuin vasemman puoleinen, niin nakuttelin korjauspalat pellistä.

Ei siitä huono tullut, vaikka itse sanonkin.

Samalla parantelin vähän ovea. Mitä enemmän tekee, sitä huonommalta aikaisempi työnjälki alkaa näyttää.

Kynnnyskotelo siistimättömänä.

Sehän näyttää taas autolta.