Ihan tinassa

Ilman kittiä ei paikatusta autosta saa siistiä, ellei ole jokin peltivelho tai levyseppäguru. Tinalla on kuitenkin hyvä tasoitella hitsauksen jälkiä. Helppoa se ei ole ainakaan pystypinnoilla, mutta kai se harjoitus tekee tässäkin mestarin, tai ainkin vähemmän huonon amatöörin.

Tämä kohta on molemmilta puolilta ruosteessa. Vasemmalta puolelta huomattavasti pahemmin. Eturenkaista nouseva kosteus ja samaan aikaan katolta valuva sadevesi ruostuttaa kyseistä kohtaa.

Hitsattuun ja puhdistettun pinttaan levitettyt pohjusteet.

Tinaus

Hiottuna valmiina pohjamaalille

Oikeanpuolen pieni reikä tinattuna

Viimeisessä hionnassa vastaan tulee ain pientä reikää ja epäilyttävää saumaa.

Tinaus

Vasemman puolen etulokasuja hitsattuna ja tinattuna.

Kaari

 Suurin yksittäinen hitsauskohta on ollut oikeanpuolen takarenkaan ympärillä. Takakaarta varten ostin korjauspalat, mutta työtä riitti varsinkin sisäkaaressa, joka oli lahonnut niin ulkopeltien luolta kuin rungon kiinnitysten vierestä. Vielä kaaressa on hiomista ja siistimistä, mutta melko pitkällä ollaan.

(Sisäkaari keskeneräisenä)
Sisäkaaren tekeminen oli suomeksi sanottuna vittumaista. Kaarevan pellin muotoilu, varsinkin pienessä ja ahtaassa tilassa on haasteellista. Ehkä tähänkin on olemassa jokin patenttiratkaisu, mutta tällä kertaa se onnistui vain aikaa, kärsiävällisyyttä ja voimaa käyttäen.

Kaari asennettuna

Viimeistely on vielä tekemättä.

Kontin pohjaa ja kaari. Kuinka mukavaa onkaan hitsata suoraa ja puhdasta peltiä. :)

Toisen puolen jousen irtoamisen estävän narun kiinnityskohta oli ruostunut pahasti. Päällisin puolin oikealla puolella ei näkynyt mitään vaurioita, mutta kiinnikkeen ja narun irrottaminen paljasti samat ongelmat tälläkin puolella, joten kiinnike piti tehdä uudestaan.

Sitä samaa

Olin ajatellu, ettei Amazonin vasemman takalokasuojan sisäosia olisi tarvinnut juurikaan paikata. Itse asiassa ruostetta ei ollut kovinkaan paljoa, varsinkin kun sitä vertasi vastakkaiseen puoleen, jossa kokoa kaari oli tehtävä uudestaan. Muutaman pikkupaikan tekemisen myötä, sekä vanhojen paikkojen takia, kaari alkoi kuitenkin näyttää niin... no paikatulta, joten päätin korjata koko alueen. Kohta on ruostumiselle otollinen, koska lokasuojan sisäkaari yhdistyy siinä koriin, yhdistäen kolme eri peltiä ja jättäen peltien saumat vapaiksi korroosion iskemiselle. Avoimia saumoja on pyritty suojaamaan pienellä, kaaresta levenevällä ulkokkeella. Loskalta ja suolalta suojaava lippa on varmasti suojannut pyörän heittämiltä roiskeilta, mutta samalla se on todennäköisesti luonut suojaisan kolon ruosteelle. Tämän tuhon omistaja näkee vasta sitten, kun ruoste on syönyt tiensä läpi pellin.


Lisäksi jousien palautumisen estävän narun kiinnikekohta oli niin läpiruostunut, että kohta oli korjattava. Sen poistamiseksi piti taas poistaa vanhat, huonosti eristetyt paikat. Jälleen kerran, kaikki vanha ja aikaisemmin paikattu pois ja uutta tilalle.

Lähtökohta oli melko helppo, eikä suojien poistaminenkaan tuonut mitään todella ikävää vastaan.

Vasta perfektionismi ja jousen palautumisen estävän narun pultin irrottaminen toi esiin enemmän ruostetta.

Jälkeenpäin ei voi kuitenkaan olla muuta kuin tyytyväinen, että koko kaari on tehty uusiksi. Ikävintä olisi ollut, jos jousenrajoitin olisi lauennut ajon aikana.

Työt ei tekemällä lopu ym. sanontoja

Remppaa aloittaessa selvästi näkyvää ruostetta oli noin 15 kohdassa. Mitä enemmän hioo ja mitä syvemmälle menee päälipeltien alle, sitä enemmän löytää pieniä kohtia, joita ei enää tässä vaiheessa viitsi jättää tekemättä, koska sen minkä taaksensa jättää, sen edestään löytää. Työtä lisää myös amatöörin ehkä liiallinenkin tarkkuus ja periaate, että kun kerran tekee, niin täytyy tehdä kunnolla. Helpompaa olisi vain antaa niiden ratsupaikkojen olla, jotka joku entinen omistaja on tehny vuosikymmenten aikana.

Jos korjaisin v. 94 Toyotaa, niin menisin sieltä, mistä aita on matalin. Ikävää käyttöautojen helpoissa ja halvoissa korjauksissa on kuitenkin se, että jonain päivän entinen käyttöauto voi olla 40 -vuotias klassikko. Viimeistään siinä vaiheessa joutuu kohtaamaan menneisyyden synnit ja halvat korjaukset. Tämäkin Amazon on ollut joskus jonkun käyttöauto, mutta onneksi se on säästynyt pahimmilta laiskanmiehen korjailuilta. Suurin ongelma autossa on ruosteeneston laiminlyönti viimeisten vuosien aikana, ei niinkään aikaisemmat korjaukset. Ikävää se on tietenkin leikata aikaisempia paikkoja vain sen takia, että se on alunperinkin tehty väärin.

Harrasteautoa tekee kuitenkin itselleen, ja ongelmien peittäminen olisi vain itsensä huijaamista. Buddha sanoikin, että kolmea asiaa ei voi pitää kauaa piilossa: aurinkoa, kuuta ja totuutta. Buddha olisi ollut huono autokauppias.

Kaikkien yllätysten jälkeen ruostevaurioita ja vanhoja paikkoja joutuu korjaamaan arviolta 30 - 40 eri kohdassa.

Leikkaa, liimaa, askartele

Vasen lokasuoja ja ovi ovet melkein valmiina.

Lokasuoja ovenpuoleinen kulma oli ruostunut, jolloin  sadevesi pääsi turmelemaan ulkopeltejä sisäpuolelta. Suurin osa Amazonin ruosteavaurioit näyttävät johtuneen sisäpuolelta iskeneestä kohteudesta. Pintamaali on pysynyt hyvässä kunnossa, mutta sisäpuolla kosteus on saanut vaikuttaa rauhassa. Tämän takia metallia on paikoitellen täytynyt poistaa suuriakin määriä, vaikka pintapelti olisikin hyvässä kunnossa.

Lokasuojan kulma oli päässyt huonoon kuntoon, joten se piti tehdä kokonaan uudestaan kuvan perusteella.
Kuva lainattu: http://smg.photobucket.com/user/kaapu/library/?sort=3&page=0

Kaunishan se ei ole, mutta täyttää rakenteellisen tehtävänsä, ja onpahan tekijänsä näköinen.

Lampun viereinen paikka piti tehdä uudestaa, tällä kertaa kunnolla.

Kuskin oven huono kunto selittyy osalta etukulma reiällä, josta kosteus on päässyt sisään hapertanut molempia alakulmia.

Oven alakulma.

Kerroksia

Arkeologina olen tottunut maakerrosten stratigarfiaan ja siihen, ettei koskaan tiedä, mitä seuraavan kerroksen alla piilee. Vanhoista autoista sen tosin tietää, että ruostettahan siellä.

Laiskuuttani olin ajatellut, ettei minun tarvisisi irrottaa etulokasuojia, koska peltien paikkailu onnistuu myös ulkopuolelta käsin. Ajatus ei oltu kuitenkaan viety aivan loppuun asti, koska paikkojen ruostesuojaus ei onnistuisi kovinkaan helposti lokasuojat kiinnitettyinä.

Oli siis irroitettava lokasuoja, mikä onnistuikin yllättävän kivuttomasti. Vain yksi pultti täytyi katkaista. Mitään suurempia ongelmia ei löytynyt, mutta olisi ollut tyhmyyttä jättää asia tarkistamatta, kun kerran tarkoituksena on käydä ruosteongelmat läpi. Löytyneet pienet ruostekohdat olisivat joka tapauksessa laajentuneet muutamassa vuodessa isommaksi ongelmaksi.

Kuvassa näkyvä palkki ja sen viereinen pelti on monessa projektissa ruosteen raiskaamat. Kohta on otollinen ruostumiselle sen takia, että sadevedet valuvat yläkautta alas ja rapa nousee alakautta ylös. Rakenteellisenongelman lisäki ongelmaa varmaankaan ole  paikannettu ajoissa, koska se on lokasuojan alla piilossa. Suurimpana syynä varmasti on ollut piittaamattomuus. Omassa Amassa ruostesuojaus näyttää pitäneen ja ainoastaan palkin alaosaan oli ilmaantunut ruostetta.

Useissa Amazon- projekteissa lokasuojan kiinnikekohta on myös päässyt huonoon kuntoon, osaksi sen takia, että siinä kaksi metallipintaa on vastakkain. Tuomarissa oli poistettava vain 20cm pätkä ruostunutta peltiä.

Etuosaan oli ilmaantunut ruostetta kohtiin, joihin vuosien varrella kertynyt maantien pölyä ja tämän myötä kosteutta.  Nämäkin olisivat vain pahentuneet vuosien myötä.

Klassinen peltiä pellin päälle -korjaus, joka on kestänyt arviolta n. 20v. Alkuperäinen rauta oli jo paikoitellen kadonnut ja paikkaus olisi varmasti pitänyt vielä seuraavat vuodet, mutta parempi se on laittaa kuntoon.

Tähän oli lopetettava, koska migistä loppui lanka.

Toisella puolella on odotettavissa todennäköisesti samat kohdat, vaikka muuten oikeapuoleinen etulokasuoja on paremmassa kunnossa. Jännitys tiivistyy...

Zen ja peltien paikkailu

 Pikku hiljaa, pala kerralla ruoste vaihtuu kiiltävään peltiin.

Rakenteiden ja piilossa olevien ruostevaurioiden korjaaminen on välttämätöntä ja usein melko ärsyttävää ahtaissa paikoissa kykkimistä. Pintapeltien hitsaaminen on puolestaan mukavaa puuhaa, sillä siinä pääsee taivuttamaan peltiä näkyviin paikkoihin ja samalla huomaa työnsä edistyvän.

Kuvia keskeneräisistä hommista: Paikat pitää vielä hioa tarkemmin ja tasoitella tinalla, niin hyvä tulee.

Lähtötilanne.

Amassa rapa pääsee nousemaan ylös lokasuojan yläosaan, missä ruoste tekee tehtävänsä.Kohta oli paikattu ennenkin, liekö syy huonon paikan vai tyyppivian.

Jostain syystä vasenpuoli oli päässyt ruostumaan pahasti, mutta oikeassa puolessa ei ole havaittavissa mitään ongelmaa.

Purkkapaikka

Lopulliset muodot luodaan sitten tinalla ja kitillä.

Molemmilla puolilla oviaukon alalaita on kärsinyt suolasta ja ravasta. Koko kulma täytyi tehdä täysin uusiksi, mikä oli muodosta huolimatta yllättävän helppoa.

Oven kulmaa on näköjään paikattu aikaisemminkin, mutta jos mitään olen oppinut korjaamisesta ja remontoinnista, niin toisten korjauksista ei kannata jatkaa, vaan on tehtävä uudestaan alusta asti.

Vanha paikka oli tehty osaksi alkuperäisen pellin päälle, mikä selittää ruostumisen. Turhat pois ja uutta tilalle.

Pientä hienosäätöä, niin kyllä siitä saadaan parempi kuin uudesta.

Mikä Zen ja peltien paikkailu? Kun hitsaamisen perusteet oppii työ on samanaikaisesti yksinkertaista kädentaitoa ja pohdintaa vaativaa, se on kuin yhteen asiaan keskittyvää meditaatiota, jossa autotallin ulkopuolinen maailma katoaa ympäriltä. Työn kohteena on vain pelti, rälläkkä, migi ja tärkeimpänä oma mieli.

En voi sanoa, että nauttisin kaikesta hitsaamisesta ja peltityöstä, mitä tähän projektiin liityy, sillä samanaikaisesti himo ajamiseen kasvaa, mitä kauemmin Amazon on seisonnassa. Korjaaminen toimii kuitenkin mielenrauhoittajana ja täydellisenä harrastuksena. Tallille tultaessa ajatukset sinkoilevat eikä mieli rauhoitu, usein aloittaminenkin on sekavaa häsläystä. Muutaman tunnin nikkaroinnin jälkeen poistun kuitenkin tallilta hymyssä suin ja mieli tasaantuneena.

Jos tästä saan valmiin kevääseen mennessä, täytyy varmaankin hankkia ensitalveksi uusi projekti...

Hiljaa hyvä tulee

Aloittelin peltirempan syyskuussa, ja tähän mennessä olen saanut paikkailtua lähinnä takakonttia, oikeaa takakaarta sekä kantavia rakenteita. Suurin osa ajasta on mennyt ruosteen poistamiseen ja pohtimiseen siitä, miten ja missä järjestyksessä asiat tulisi tehdä. Tässä on yksi suuri ammattilaisen ja aloittelevan harrastajan ero. Asiaan perehtynyt ihminen pystyy tekemään asiat liikaa pohtimatta ja yhdellä kertaa, kun taas itse joutuu pähkäilemään ja opettelemaan samalla kuin tekee.

Viimeiset kolme viikkoa on mennyt kokonaan ipanoiden räkätauteihin ja muihin menoihin, mutta nyt olen taas päässyt yhdistämään metallia ja polttamaan itselleni pieniä palohaavoja.

Pohjan rakenteista en ole muistanut ottaa kuvia, mutta eniten lankaa ja aikaa on kulunut siihen ja oikean takakaarenpaikkaamiseen.  Kokonaisuudessa oikea puoli näyttää olevan vasenta paljon pahemmassa kunnossa. Vasen puoli on vielä tekemättä ja oikeaankin puoleen kuluu vielä useita päiviä.

Vielä ei ole mitään hienoa ja valmista, mutta hyvä on pitää blogi elossa, edes työvaiheen kuvilla. Tässä jotain kohtia, mitä on tullut paikattua ja muistettua kuvata.

Lähtötilanne: Kyljen tukipalkki oli päässyt huonoon kuntoon, minkä seurauksena siitä joutui vaihtaamaan melkeimpä suurimman osan. Palkin alaosa näyttää paikatun aikaimminkin, mutta ilman ruosteenestoa, jolloin uusin pelti oli pahemmassa kunnossa kuin tehtaan oma.

Melkein valmista. Palkin alaosaan pitää vielä lisätä vähän terästä, niin valmista tulee.

Takakaaret kokonaisuudessaan ovat aihettaneet huomattavan paljon työtä. Työn tekee haasteelliseksi paikkaukseen tarvittavien paikkojen muodot sekä ahdas työtila. Kuvassa näkyvät vauroit olivat todellisuudessa suuremmat, sillä kosteus oli päässyt muhimaan kuvassa näkyvän läpän taakse.

Kaunis se ei ole, mutta tinaaminen ja ruosteenesto tekee siitä toivottavasti sidettävän näköisen. Lopputulos on hieman erinäköinen kuin alkuperäinen, mutta nyt siinä ei ainakaan ole uloketta, jonka taakse loska ja suola voisi jäädä muhimaan.

Saman paikka takakontin puolelta.

Viikkoja jatkuneiden rakenteiden paikkaulu alkoi tänään kypysttämään, ja päätin vaihteluvuoksi paikata ensimmäiset pintapellit. Lampun vasemmalla puolella näkyvä reikä on hyvä esimerkki sisältäpäin syöneestä  ruosteesta, joka on ohentanut koko aluetta niin, että paikan laittaminen tai kunnnollinen hominen paljastaa aina uuden heikon kohda.

Lähtökohta

Reikä

Paikka

Lisäreikiä

Lisäpaikkoja. Hieman lisähiontaa ja tinaa, niin siitä saa ihan hyvän.

Molempien vilkkujen kumiosat olivat keränneet niin paljon kosteutta, että ruoste oli syönyt peltiä sisäpuolelta.

 

 Pintapeltien paikkailu oli hyvin terapeuttista. Pitkästä aikaa tuntui, että projekti etenee. Tukirakenteiden ja kaarien korjaaminen on välttämätöntä, mutta näkyvien kohtien paikkaaminen antaa tunteen työn edistymisestä.