Zen ja peltien paikkailu

 Pikku hiljaa, pala kerralla ruoste vaihtuu kiiltävään peltiin.

Rakenteiden ja piilossa olevien ruostevaurioiden korjaaminen on välttämätöntä ja usein melko ärsyttävää ahtaissa paikoissa kykkimistä. Pintapeltien hitsaaminen on puolestaan mukavaa puuhaa, sillä siinä pääsee taivuttamaan peltiä näkyviin paikkoihin ja samalla huomaa työnsä edistyvän.

Kuvia keskeneräisistä hommista: Paikat pitää vielä hioa tarkemmin ja tasoitella tinalla, niin hyvä tulee.

Lähtötilanne.

Amassa rapa pääsee nousemaan ylös lokasuojan yläosaan, missä ruoste tekee tehtävänsä.Kohta oli paikattu ennenkin, liekö syy huonon paikan vai tyyppivian.

Jostain syystä vasenpuoli oli päässyt ruostumaan pahasti, mutta oikeassa puolessa ei ole havaittavissa mitään ongelmaa.

Purkkapaikka

Lopulliset muodot luodaan sitten tinalla ja kitillä.

Molemmilla puolilla oviaukon alalaita on kärsinyt suolasta ja ravasta. Koko kulma täytyi tehdä täysin uusiksi, mikä oli muodosta huolimatta yllättävän helppoa.

Oven kulmaa on näköjään paikattu aikaisemminkin, mutta jos mitään olen oppinut korjaamisesta ja remontoinnista, niin toisten korjauksista ei kannata jatkaa, vaan on tehtävä uudestaan alusta asti.

Vanha paikka oli tehty osaksi alkuperäisen pellin päälle, mikä selittää ruostumisen. Turhat pois ja uutta tilalle.

Pientä hienosäätöä, niin kyllä siitä saadaan parempi kuin uudesta.

Mikä Zen ja peltien paikkailu? Kun hitsaamisen perusteet oppii työ on samanaikaisesti yksinkertaista kädentaitoa ja pohdintaa vaativaa, se on kuin yhteen asiaan keskittyvää meditaatiota, jossa autotallin ulkopuolinen maailma katoaa ympäriltä. Työn kohteena on vain pelti, rälläkkä, migi ja tärkeimpänä oma mieli.

En voi sanoa, että nauttisin kaikesta hitsaamisesta ja peltityöstä, mitä tähän projektiin liityy, sillä samanaikaisesti himo ajamiseen kasvaa, mitä kauemmin Amazon on seisonnassa. Korjaaminen toimii kuitenkin mielenrauhoittajana ja täydellisenä harrastuksena. Tallille tultaessa ajatukset sinkoilevat eikä mieli rauhoitu, usein aloittaminenkin on sekavaa häsläystä. Muutaman tunnin nikkaroinnin jälkeen poistun kuitenkin tallilta hymyssä suin ja mieli tasaantuneena.

Jos tästä saan valmiin kevääseen mennessä, täytyy varmaankin hankkia ensitalveksi uusi projekti...

Sydän

Moottori on mysteeri. Se koostuu lukuisista pienistä osista joidenka tehtävä on siirtää, työntää,  päästää, pyöriä, imeä, viilentää, lämmittää, voidella ja räjähtää hallitusti.  Ja kaikkien näiden osien tulisi toimia yhdessä sulavasti ja tehokkaasti, juuri oikealla ajallaan ja oikealla suhteella. Yksikin vika ja koko ketju murtuu.

Mitä enemmän auton moottorista ymmärtää, sitä enemmän siitä myös huolehtii ja ennen kaikkea huolestuu. Lopulta vanhan moottori on aina potentiaalisesti rikki, vaikka se toimisi moitteetta. Enää autoa ei arvota vain toimiva-rikki - dikotomian avulla, vaan auton jokainen ääni, haju, savu, neste tai vuotava tiiviste on merkki, jota pitää tarkkailla ja  tulkita ennen kuin pahin mahdollinen tapahtuu.  Tärkeintä ei kuitenkaan ole moottorin rikkoutumisen estäminen, niin ikävää ja talouden tuhoavaa kuin se olisikin, vaan itse tarkkailu. Tarkkaillessa moottoria kuski ei ole vain rattia kääntävä matkustaja, vaan yhteydessä moottoriin ja (osaksi) sen hallitsija ja tilanteen kontrolloija. Mikäli moottori rikkoutuu, rikkoutuu myös sen omistajan mieli ja tyyneys sekä kontrolli. Ja jos tyyneys ja moottori ovat rikki, jää jäljelle vai kasa arvotonta rautaa.

Tähän sopii hyvin lainaus Robert M. Pirsigin kirjasta Zen ja moottoripyörän kunnossapidon taito.
“The test of the machine is the satisfaction it gives you. There isn't any other test. If the machine produces tranquility it's right. If it disturbs you it's wrong until either the machine or your mind is changed.”

Kuvassa on konehuone siistittynä. Poistettu on mm. vanhoja maadoitusjohtoja sekä outoja DIY -sähkövirityksiä.  Lopullisen pesun ja putsauksen saa tehtyä vasta sitten, kun vaihdan bensapumpun tiivisteen, jolloin pieni öljyvuoto oletettavasti loppuu. Kone on perinteinen b20a, jossa yksi Strömbergin kaasutin. Tarinan mukaan moottori on korjattu joskus 90 -luvulla,  mikä todennäköisesti pitää paikkansa, koska puslat näyttävät vaihdetuilta, kone toimii kohtuullisesti ja moottorin kyljessä on vielä maalia. Tosin maali on hieman rapistunut ja vaatisi uuden käsittelyn, mutta se taitaa olla melko mahdotonta tehdä moottori kiinnitettynä.