Zen ja peltien paikkailu

 Pikku hiljaa, pala kerralla ruoste vaihtuu kiiltävään peltiin.

Rakenteiden ja piilossa olevien ruostevaurioiden korjaaminen on välttämätöntä ja usein melko ärsyttävää ahtaissa paikoissa kykkimistä. Pintapeltien hitsaaminen on puolestaan mukavaa puuhaa, sillä siinä pääsee taivuttamaan peltiä näkyviin paikkoihin ja samalla huomaa työnsä edistyvän.

Kuvia keskeneräisistä hommista: Paikat pitää vielä hioa tarkemmin ja tasoitella tinalla, niin hyvä tulee.

Lähtötilanne.

Amassa rapa pääsee nousemaan ylös lokasuojan yläosaan, missä ruoste tekee tehtävänsä.Kohta oli paikattu ennenkin, liekö syy huonon paikan vai tyyppivian.

Jostain syystä vasenpuoli oli päässyt ruostumaan pahasti, mutta oikeassa puolessa ei ole havaittavissa mitään ongelmaa.

Purkkapaikka

Lopulliset muodot luodaan sitten tinalla ja kitillä.

Molemmilla puolilla oviaukon alalaita on kärsinyt suolasta ja ravasta. Koko kulma täytyi tehdä täysin uusiksi, mikä oli muodosta huolimatta yllättävän helppoa.

Oven kulmaa on näköjään paikattu aikaisemminkin, mutta jos mitään olen oppinut korjaamisesta ja remontoinnista, niin toisten korjauksista ei kannata jatkaa, vaan on tehtävä uudestaan alusta asti.

Vanha paikka oli tehty osaksi alkuperäisen pellin päälle, mikä selittää ruostumisen. Turhat pois ja uutta tilalle.

Pientä hienosäätöä, niin kyllä siitä saadaan parempi kuin uudesta.

Mikä Zen ja peltien paikkailu? Kun hitsaamisen perusteet oppii työ on samanaikaisesti yksinkertaista kädentaitoa ja pohdintaa vaativaa, se on kuin yhteen asiaan keskittyvää meditaatiota, jossa autotallin ulkopuolinen maailma katoaa ympäriltä. Työn kohteena on vain pelti, rälläkkä, migi ja tärkeimpänä oma mieli.

En voi sanoa, että nauttisin kaikesta hitsaamisesta ja peltityöstä, mitä tähän projektiin liityy, sillä samanaikaisesti himo ajamiseen kasvaa, mitä kauemmin Amazon on seisonnassa. Korjaaminen toimii kuitenkin mielenrauhoittajana ja täydellisenä harrastuksena. Tallille tultaessa ajatukset sinkoilevat eikä mieli rauhoitu, usein aloittaminenkin on sekavaa häsläystä. Muutaman tunnin nikkaroinnin jälkeen poistun kuitenkin tallilta hymyssä suin ja mieli tasaantuneena.

Jos tästä saan valmiin kevääseen mennessä, täytyy varmaankin hankkia ensitalveksi uusi projekti...

Hiljaa hyvä tulee

Aloittelin peltirempan syyskuussa, ja tähän mennessä olen saanut paikkailtua lähinnä takakonttia, oikeaa takakaarta sekä kantavia rakenteita. Suurin osa ajasta on mennyt ruosteen poistamiseen ja pohtimiseen siitä, miten ja missä järjestyksessä asiat tulisi tehdä. Tässä on yksi suuri ammattilaisen ja aloittelevan harrastajan ero. Asiaan perehtynyt ihminen pystyy tekemään asiat liikaa pohtimatta ja yhdellä kertaa, kun taas itse joutuu pähkäilemään ja opettelemaan samalla kuin tekee.

Viimeiset kolme viikkoa on mennyt kokonaan ipanoiden räkätauteihin ja muihin menoihin, mutta nyt olen taas päässyt yhdistämään metallia ja polttamaan itselleni pieniä palohaavoja.

Pohjan rakenteista en ole muistanut ottaa kuvia, mutta eniten lankaa ja aikaa on kulunut siihen ja oikean takakaarenpaikkaamiseen.  Kokonaisuudessa oikea puoli näyttää olevan vasenta paljon pahemmassa kunnossa. Vasen puoli on vielä tekemättä ja oikeaankin puoleen kuluu vielä useita päiviä.

Vielä ei ole mitään hienoa ja valmista, mutta hyvä on pitää blogi elossa, edes työvaiheen kuvilla. Tässä jotain kohtia, mitä on tullut paikattua ja muistettua kuvata.

Lähtötilanne: Kyljen tukipalkki oli päässyt huonoon kuntoon, minkä seurauksena siitä joutui vaihtaamaan melkeimpä suurimman osan. Palkin alaosa näyttää paikatun aikaimminkin, mutta ilman ruosteenestoa, jolloin uusin pelti oli pahemmassa kunnossa kuin tehtaan oma.

Melkein valmista. Palkin alaosaan pitää vielä lisätä vähän terästä, niin valmista tulee.

Takakaaret kokonaisuudessaan ovat aihettaneet huomattavan paljon työtä. Työn tekee haasteelliseksi paikkaukseen tarvittavien paikkojen muodot sekä ahdas työtila. Kuvassa näkyvät vauroit olivat todellisuudessa suuremmat, sillä kosteus oli päässyt muhimaan kuvassa näkyvän läpän taakse.

Kaunis se ei ole, mutta tinaaminen ja ruosteenesto tekee siitä toivottavasti sidettävän näköisen. Lopputulos on hieman erinäköinen kuin alkuperäinen, mutta nyt siinä ei ainakaan ole uloketta, jonka taakse loska ja suola voisi jäädä muhimaan.

Saman paikka takakontin puolelta.

Viikkoja jatkuneiden rakenteiden paikkaulu alkoi tänään kypysttämään, ja päätin vaihteluvuoksi paikata ensimmäiset pintapellit. Lampun vasemmalla puolella näkyvä reikä on hyvä esimerkki sisältäpäin syöneestä  ruosteesta, joka on ohentanut koko aluetta niin, että paikan laittaminen tai kunnnollinen hominen paljastaa aina uuden heikon kohda.

Lähtökohta

Reikä

Paikka

Lisäreikiä

Lisäpaikkoja. Hieman lisähiontaa ja tinaa, niin siitä saa ihan hyvän.

Molempien vilkkujen kumiosat olivat keränneet niin paljon kosteutta, että ruoste oli syönyt peltiä sisäpuolelta.

 

 Pintapeltien paikkailu oli hyvin terapeuttista. Pitkästä aikaa tuntui, että projekti etenee. Tukirakenteiden ja kaarien korjaaminen on välttämätöntä, mutta näkyvien kohtien paikkaaminen antaa tunteen työn edistymisestä. 

Autoja ja ihmisiä -Petrolicious

Peltiremppa jatkuu hitsausvaiheessa, eikä tunnetusti keskeneräistä työtä sovi arvostella, joten on kirjoitettava jostain muusta.

Törmäsin tällaiseen Youtubessa esitettävään klassikkoautoja käsittelevään sarjaan. Pieniä pätkiä erikoisista autoista, ja mikä tekee siitä hienon, visuaalisen ilmeen lisäksi on, että omistajat itse kertovat autoistaan, niiden historiasta ja omasta suhtautumisesta autoihin. Liian usein blogit, foorumit ja auto-ohjelmat fokusoituvat vain tekniikkaan ja kalliisiin merkkeihin tai tuunaukseen, vaikka kaikkein kiinnostavin asia on omasta mielestäni ihmiset ja ihmisten tunteet autoista ja ajamisen kokemuksesta. Kun kuulee ihmisen kertovan omasta auto- ja ajokokemuksesta, johon pystyy samaistumaan, tuntee yhtenäisyyttä, joka on kuin oma salainen kerho. Suurin osa ihmisistä auto on edelleen liikkumisväline ja välttämättömyys, meille muille se on jotain merkityksellisempää, jotain minkä voi kokea vain ratin takana.

Vaikka kyseiseen videon mies ajaa 70-luvun Ferrarilla, on hänen kokemuksensa ja näkemyksenä autoista hyvin lähellä omaani. Merkistä riippumaton tunne.

 

Kaikki jaksot löytyvät täältä, ja ilmeisesti kerran viikossa ilmestyy uusi jakso.

http://www.youtube.com/playlist?list=PLtoI3QrvJpTzxHu7Arw78-AgNoEu0dgL0

Näin vanhan mantereen asukkaana olisin mieluusti nähnyt myös amerikkalaisia klassikoita, mutta videot on tehty amerikkalaisesta perspektiivistä, jossa BMW:llä, Porchella, Ferrarilla ym. eurooppalaisilla autoilla on oma eksotiikkansa ja statuksensa.

Korroosio!

Näin ruostejuhlien keskellä ajattelin jakaa Joel Hallikaisen ( Je(e)sus Caesar ) Korroosio bändin klassikon Hei Hei Hei.

Peltiremppa: päivä IV&V

Vapa-ajan puitteissa olen saanut etsittyä ja poistettua lähes kaiken ruosteen auton korista ja lattialevyistä. Viimeiset ruostekukkaset saan poimittua varmaan ensikerralla, jonka jälkeen voin aloittaa pellin vääntelyn ja hitsaamisen.

Lattia näytti ensisilmäyksellä hyväkuntoiselta. Naputtelin pohjaa vielä varmuudenvuoksi hieman väkivaltaisemmin, jolloin pieniä reikiä ilmaantui näkyville. Lattiapelteihin on ilmeisesti tehty tehtalla kuivausaukot, jotka olivat pettäneet lattialle pääseen kosteuden takia. Ruostuminen oli kuitenkin lähtöisin lattian puolelta, eikä pohjassa näy ruostetta.

Amazon näyttää yllättyneeltä. Kuvassa näkyvät reiät näyttävät mihin kosteutta kertyy takakontissa. Parempi ilmanvaihto kontissa voisi auttaa asiaa.

Lampun viereen oli ilmaantuntunut kukkanen. Samoin vilkun ympäristö oli lahonnut.

Vasemman vilku sisällä oli n 2 cm. hienoa pölyä ja hiekkaa, joka oli kerääntynyt sisuksiin vuosien varrella. Vilkkujen suojakumit ovat syylliset yläkulman ruostevaurioihin. Kumien päälle on päässyt kertymään kosteaa maa-ainesta, joka on syönyt peltiä sisältäpäin.

Lokasuojan välistä on lentänyt rapaa, joka on tuhonnut pintaa. Pidemmän reiän kohtaa oli paikattu aikaisemminkin, mutta ilmeisesti  ruostenesto oli pittänyt, sillä paikka oli alkanut elämään.

Mukavaa nähdä alkuperäistä maalia kaiken moskan alta. Muuten hitsattavaa löytyy kyllä lokasuojista. Onneksi rakenteissa ei ole ongelmia.

Syöpä on poistettu.

Vaikka hiomisväsymys alkaakin iskemään, oli hyvä, että auto käydään läpi nyt eikä 5 vuoden päästä, jolloin työ olisi edessä paljon suurempana. Ruostehommissa on kyllä huomannut, että maalinpäälle näkyvän ruosteen määrän voi kertoa kymmenellä, niin saadaan totuudenmukainen näkemys ruosteen määrästä.

Joten jos autossa on ruostetta -poista se jo tänään!

Peltiremppa: päivä III

Ja laikkoja kuluu....

Kohta on suurimmat mädät leikelty pois, ja jäljelle jää pienempien ruosteläikkien ja maalin hionta. Tosin vielä on pitkä matka hitsaamiseen.

Oikean puolen kynnys menee kokonaan vaihtoon, mutta vasemmalta puolelta irtosi takaa n 20 cm pala ruostunutta kynnystä. Tuntuu typerältä irttoittaa alle vuosi sitten laitettu paikka, vain sen takia, ettei asiaa olo korjattu kerralla kunnolla. Tietenkin korjaaminen maksaa vaivaa tai rahaa, mutta kyllä Amazonin tapaisia klassikoita pitäisi korjata kunnolla. Omasta mielestäni on eri asia paikata 500e arvoista 90 -luvun lopun käyttöautoa kuin 70-luvun Volvoa. Tietenkin jos tarkoitus on saada leima tai auto myyntiin, niin asia on jossain määrin ymmärrettävää. Mutta kerran kun ottaa laikan ja hitsin käteensä, voi asian hoitaa kunnolla.

"Vanha" paikka

Jos peltejä paikaa, niin voisi ainakin vanhat näkkärinmurut kerätä pois.

Oven alta nousee kukkaa.

Lisää kuvateksti

Pohja näyttää olevan kohtuullisessa kunnossa. Matkustamon lattiassa on 2 reikää, joiden paikkaamiseksi poistin penkit ja sisustan matot ym. Suurin osa kuvissa näkyvästä ruosteesta on lähinnä pintaruostetta, jonka saa helposti pois. Ruosteepoiston ja paikkaamisen jälkeen olei tarkoitus  maalata jalkatila uudestaa.

Kartturin jalkatilassa.

Kyydittävän neidin (tai isomman rouvan) korkokenkä näyttää läpäisseen matkustamon lattian.

Lattian pellit näyttävät helpolta hommalta. Ruosteet pois, muutama paikka ja uudet maalit.