Peltiremppa jatkuu hitsausvaiheessa, eikä tunnetusti keskeneräistä työtä sovi arvostella, joten on kirjoitettava jostain muusta.
Törmäsin tällaiseen Youtubessa esitettävään klassikkoautoja käsittelevään sarjaan. Pieniä pätkiä erikoisista autoista, ja mikä tekee siitä hienon, visuaalisen ilmeen lisäksi on, että omistajat itse kertovat autoistaan, niiden historiasta ja omasta suhtautumisesta autoihin. Liian usein blogit, foorumit ja auto-ohjelmat fokusoituvat vain tekniikkaan ja kalliisiin merkkeihin tai tuunaukseen, vaikka kaikkein kiinnostavin asia on omasta mielestäni ihmiset ja ihmisten tunteet autoista ja ajamisen kokemuksesta. Kun kuulee ihmisen kertovan omasta auto- ja ajokokemuksesta, johon pystyy samaistumaan, tuntee yhtenäisyyttä, joka on kuin oma salainen kerho. Suurin osa ihmisistä auto on edelleen liikkumisväline ja välttämättömyys, meille muille se on jotain merkityksellisempää, jotain minkä voi kokea vain ratin takana.
Vaikka kyseiseen videon mies ajaa 70-luvun Ferrarilla, on hänen kokemuksensa ja näkemyksenä autoista hyvin lähellä omaani. Merkistä riippumaton tunne.
Kaikki jaksot löytyvät täältä, ja ilmeisesti kerran viikossa ilmestyy uusi jakso.
Näin vanhan mantereen asukkaana olisin mieluusti nähnyt myös amerikkalaisia klassikoita, mutta videot on tehty amerikkalaisesta perspektiivistä, jossa BMW:llä, Porchella, Ferrarilla ym. eurooppalaisilla autoilla on oma eksotiikkansa ja statuksensa.
Kyse
on IPD:n (ilmeisesti Volvon osia myyvä liike rapakontakana)
järjestämästä kilpailusta, jonka voittajat saivat 5.000$ käytettäväksi autonsa kunnostamiseen.
Uusimmalla videolla David ja Katy käyvät coloradolaisella Volvon osia myyvässä Swedish motors varaosakaupassa. Tällaisen aarreaitan kun joku perustaisi Suomeen.
Ps: Kannattaa myös vilkaista kunnnostettavaa P1800:sta.
On autoja joihin ruoste tuo oman patinansa ja on
autoja joissa ruoste on kuin finni nenässä. Helsingin heinäkuun
Cruisingeissa oli viihdyttävää ihastella rotta-tyylillä laitettuja autoja.
Itsekin voisin kuvitella omistavani ja tekeväni rotta-auton, sillä seon hauska vastaveto sille bling blingille ja rahalla pätemiselle, joka autojen
tunettamiseen usein liittyy.
Tämän Amatsonin kohdalla ruoste on kuitenkin syöpä, jonka poistamiseen
tarvitaan stytostaattien ja sädehoidon sijaan laikkaa ja uutta peltiä.
Onneksi tilanne ei näillä näkymin ole kovinkaan paha. Tietenkin ruostetta on
aina enemmän mitä päällepäin voi nähdä, mutta mistään lahosta kannosta ei
kuitenkaan ole kyse.
Vanhan auton ruosteiden poistaminen on helposti sen verran iso projekti, että
kokonaisuudessaan ruosteiden hiominen, hitsailu ja maalaaminen poistaisi auton
ajosta ainakin viikoksi, todennäköisesti paljon pidemmäksi aikaa. Suunnitelmissa on hoitaa ruosteen irrotus ensisyksyllä.
Kuluvan kesän voi ajella ilman suurempia ongelmia tai pelko nopeasta
leviämisestä, mutta ruostekukkaset kannattaa kerätä ennen syksyn sateita ja
talven suolaisia loskakelejä. Mikäli asian jättää hoitamatta, ei korista ole
muuttolintujen saavuttua paljoakaan jäljellä.
Tähän on kerätty kuvia Amazonin ruostuneista kohdista. Edustettuna ovat ne
kohdat, jotka joutuvat kovalle koetukselle renkaista ja tiestä irtoavan
kosteuden ja ravan kanssa. Kyseessä näyttävät olevan kyseisen automerkin ja
monen muun auton vakiopaikat ruostua. Ehkä näistä kuvista on hyötyä jollekin Amazonin
ostoa suunnittelevalle.
Suurin hitsaamisen paikka on takakontissa. Kyseessä on malliesimerkki siitä,
mitä seuraa pienten asioiden sivuuttamisesta ja korjaamatta jättämisestä.
Takakontin oikea puoli on paikoin läpiruostunut, koska luukun tiiviste on
vuotanut monen vuoden ajan. Vesi on päässyt valumaan kumimaton alle ja syömään
peltiä rauhassa. Samalla rapa ja kosteus on syönyt peltiä toiselta puolelta,
lopullinen läpiruostuminen on tapahtunut varmasti lyhyen ajan sisällä. Ongelman
olisi voinut välttää 40e tiivisteen vaihtamisella. Nyt edessä on kuitenkin
isohko hitsaus, jonka haasteellisuutta lisää bensatankin läheisyys. Hitsaaminen
pitää ajoittaa saamaan ajankohtaan kuin vuotavan tankin korjaaminen, sillä
vaikka mistään suuresta vuodosta ei ole kyse, voi bensan hajun tuntea
takakontissa selvästi.
Toinen mañana -korjaus on ollut pelkääjän puolen jalkatilassa.
Ikkunantiivisteen pitkään jatkunut vuoto on hapertanut yhden kohdan
pohjapellistä. Kokonaisuutena pohja on hyvässä kunnossa ja sitä näyttää
korjailun vuosikymmenien saatossa. Kyseinen reikä on mahdollisesti ollut olemassa jo edellisellä korjauskierroksella vai niin pienenä, ettei omistaja ole nähnyt aiheelliseksi tai jaksanut paneutua siihen. Nyt paikkaaminen on kuitenkin edessä, koska kosteuden pääseminen kantaviin rakenteisiin ei ole hyvä juttu.
Ovi
Takana lokasuojienn ja niiden alla olevien "lisäkkeiden" väliin joutuu näköjään kosteutta.
Kastastusmies oli mekannut papereihin kylkien ruosteet hitsattavaksi. Jälki on kuitenkin niin karu, että nämä kohdat on otettava auki syksyllä ja katsottava mitä asialla voi tehdä.
Ruostetta edestä. Näyttäisi siltä, että reikiä on paikauttu purkalla, mutta kyse on jostain kovemmasta kitistä tms. Heijastuksessa minä ja poika
Vasemman peilin edestä, konepellin juuresta. jPelleistä löytyy jonkin verran kohtia, joissa ruoste on alkanut juuri vaikuttamaan ja saa maalin kupruilemaan . Näistä selviää todennäköisesti vain hiomalla ja maalaamalla.
Kirotut lokasuojat
Pienestä se lähtee
Pohjaa en ole uskaltanut tarkastella vielä suurennuslasin kanssa, mutta pohjan ja korin reunat on ainakin käsiteltävä.
Oikeanpuoleinen takalokasuojankaari on ikävimmässä kunnossa. Kunhan tämän saa hiottua, niin voi pohtia alkaako sitä paikkaamaan vai ostaako uuden kaaren.
Kyse on siis väistämättömästä taistelusta, joka on tehtävä moneen kertaan auton
elinkaaren aikana. Mikä sitten on auton elinkaari, niin se on viimekädessä
omistajasta ja hänen ahkeruudestaan kiinni.
Pitkiä tukkia, trumpettihousuja, 15 cm paidankauluksia, groovyä musiikkia ja holtitonta menoa. Moni asia on muuttunut 40 vuodessa, enkä puhu vain tekniikasta ja tyylistä.
Yhtään Amazonia ei osunut silmään, mutta paljon muita aikakauden pelejä, kuten useampi Ford Capri, jollaisen aikanaan omistin.
.JPG)
Tekstit
