Talviunille

Syksyn sateet tulivat, joten Volvo siirtyi tallin suojiin. Kesällä piti tehdä vaikka mitä rempaa, mutta aikaa ei vain löytynyt tarpeeksi tai sitten loppui motivaatio. Motivaation ja ajan loppumisen sijaan tuli ajettua enemmän, mikä itsessään ei ole väärin.

Kilometrejä tuli n. 1500, josta suurin osa Saarenmaan road tripistä. Tämän lisäksi Volvolla tuli ajeltua lähinnä  10 km työmatka-ajoa ja pieniä cruisailuja lähialueilla. Koko perheen retket jäivät tekemättä, koska Volvon penkit ovat niin pehmeitä, ettei takapenkille saa kiinnitettyä pienimmän lapsen turvaistuinta, ainakaan selkä menosuuntaan. Ehkä  ensi kesänä voimme lähteä porukalla hikoilemaan Suomen kesään.

Talven to do-listalla on pohjan hitsaaminen tankin takaa. Tämä kohta jäi korjaamatta 5-6v sitten, mutta nyt meni ruuvari pohjasta läpi. Lisäksi bensatankki päästää taas höyryjä läpi, vaikka tinasin sen aikaisemmassa rempassa. Volvon tyyppivika on kuitenkin bensatankin täyttöputken hitsausten löystyminen, jolloin bensa kyllä pysyy sisällä, mutta höyryt nousevat tankista ja leijailevat ohjaamoon. Täytyy katsoa raaskiiko sitä ostaa ihan uuden tankin vai onnistuisiko tankin uudelleen paikkaaminen tinaamalla.

Kaikki muu, mitä jaksaisi ja ehtisi tehdä on vain plussaa.

Outoa kitinää

Pientä ongelmaa tuli vastaan vielä ennen syksyn sateita. Laturin pultti oli katkennut, josta seurasi työmatkalla outoa kitinää hihnan hiertäessä. Asia selvisi onneksi kuitenkin helpolla, kun pultti suostui lähtemään irti ilman suurempaa väkivaltaa. Samalla oli pakko vaihtaa jäähdyttimen nesteet.

Hintaa tälle remontille tuli pultteineen ja jäähdystysnesteineen 15e.

Samalla viikolla vein käyttis-bmw:n  huoltoon ja laskuksi tuli 1700e.  Tuollakin rahalla olisi voinut ostaa paljon osia Volvoon :/

Saarenmaan road trip

Auto tuli valmiiksi juuri ja juuri ennen kuin Tallinan lautta irtautui laiturista.

Kävimme Ahdin kanssa kahdestaan kolmen yön Saarenmaan road tripillä.

Mahtava reissu, jossa etsittiin fossilleja, uitiin, käytiin katsomassa kaalin kraateria, juotiin litroittain kokista ja kruisailtiin ympäri Viroa.

Kiireinen kesä

Ajatus oli saada kesän aikana koko auto valmiiksi, mutta en muistanut, että pohjien työstäminen (hyviksi) vaatii paljon aikaa, joten valmiiksi tulivat vain etulokasuojat ja keulapala.

Takarajana oli heinäkuun roadtrip pojan kanssa Saarenmaalle, joten kiirehän siinä tuli.

Ruosteet hitsaten teräksiseksi ja siihen päälle tinaus, jotta kosteus ei pääsisi hitsaussaumoista. Ajatus oli hyvä, mutta en saanut ilmeisesti tinan kiinnitysaineen happoa pois tarpeeksi hyvin, koska maali on alkanut kuplimaan nyt syksyn myötä. Tästä lisää jossain seuraavassa postauksessa.

Kitillä pellit suoriksi ja n kolme pohjamaalikerrosta. Kittin ja pohjamaalin hioin 80/160/240/400 ja ehkä vielä 800:lla. Päälle vielä kolme kerrosta pintaväriä.

Yllättävän hyvää jälkeä tuli, vaikka ensimmäistä kertaa käyttelin maalipistoolia. 

Toiselle puolelle vasaralakkaa.

Haaveissa oli rakentaa maalausteltta, mutta aikataulu meni niin tiukaksi, että maalasin osat takapihalla.

 

Hyvää jälkeä tuli, kunnes reuna tarttui paidan helmaan kiinni ja tippui väärinpäin nurmikolle. Silloin lensi kyllä muutama ärräpää. 

Lokarit kiiltää ja kaikki muut osat on kulahtaneita.

 Volvo oli paketissa n 10h ennen laivan lähtöä. Aivan kuten telkkarin autoohjelmissa, joissa aikataulu painaa päälle ja mekaanikot tekevät viimeisiä muutoksia kun asiakas on jo porstuassa.

Deja vu?

4-5 vuotta sitten poistin autosta kaikki löytämäni ruosteet, mutta vanhoissa autoissa ainoa varma asia on, että ruostetta tulee aina lisää. Neljän kesän ja yhden sohjoisen talven jälkeen Amazon kukki taas kauniisti muutamasta kohtaa. Osa ruosteruusuista on vanhoja paikkoja, jotka ei vain ole kestäneet ja osa aivan uusia, joidenka alkuja en edellisellä kerralla löytänyt. Ajoitus on kuitenkin siinä mielessä hyvä, koska ruoste vasta ilmoittelee olemassa olostaan, eikä ole vielä päässyt tekemään suurta tuhoa.

Taroitus on siis loman aikana löytää kaikki ruosteet ja maalata koko auto. Tällä kertaa kunnolla.

Vanhan paikan viereen on tullut lisää paikattavaa. Kuvasta näkee myös, miten edellisellä kerralla maali joko valui tai muuttui appelsiiniksi.

Tässä kohtaa oli jonkun edellisen omistajan ratsupaikka, jonka jätin edellisellä kerralla vaihtamatta.

Tällä kertaa ajattelin tinata kaikki hitsaussaumat, jos vaikka ruoste pysyisi muutaman vuoden pidempään poissa.

Kevään ensimmäinen road trip

 Käyvin ipanoiden kanssa kevään ensimmäisellä road tripillä Lahden Classic motorshowssa.

Volvo vei koko sakin hyvin Lahteen ja takaisin.

Näyttely itsessään oli ihan kiva, mutta parasta antia oli harrasteparkin menopelit, joista näkyi elämä ja kuljetut kilometrit.

Lapsena meillä oli 90-l taitteessa jonkin aikaa tällainen Plymouth.

Yksi ensimmäisistä autoistani oli samanlainen sosialismin haalistama ruskea nappisilmä-Lada. Hinta oli  muistaakseni 500e. Laturi hajos viikossa ja kone kesti yhden kesän. Tämän jälkeen olen pitäytyny rautaesiripun länsipuolisissa autoissa.

Retroretkeilyä

Yksi niistä unelma-autoista

Pientä näpertelyä, mutta suuria muutoksia

Ovikaaren tiivisteet olivat, kuten kaikissa vanhoissa Volvoissa, hapertunut käyttökelvottomiksi. Irrotin tiivisteet jo vuosia sitten ja siitä lähtien ne ovat odottaneet ompeluinspiraation syttymistä.

Olin ajatellut, että näillä tiivisteillä(wind lace eng.) ei ole kovinkaan suurta merkitystä, koska ovessa olevat tiivisteet ovat ihan hyvässä kunnossa. Tiivisteiden vaihtamisen vaikutus ajomeluun oli kuitenkin huima. Joten jos tuuli humisee korvissa yli 60kmh vaudissa, eikä kyse ole vuotavasta Finladia-kattoikkunasta, niin kannattaa vaihtaa nämä tiivisteet.

Ratti

Vuosi 1967 taisi olla viimeinen malli, jossa käytettiin Amazonin alkuperäistä kromipintaista rattia. Seuraavan vuoden mallista eteenpäin Amazoni sai käyttönsä saman ratin, joka oli suuniteltu Amazonin seuraajan, uuden Volvo 140:n rattiksi. Ratti ei itsesään ole ruma, mutta sopii tyyliltään paremmin 1970-lukua lupailevaan Volvo 140:een.  Näiden kahden ratin välissä on kuitenkin maailma ja autojen estetiikka vaihtunut ylellisestä kormista,  kulmikkaaseen ja vähäeleiseen muoviin, joten ristiriita on melkoinen.

On siis palautettava Amazon siihen loistoonsa, jollaiseksi se oli alunperin suunniteltu.

Ostin alkuperäisen ratin ja sain kaupanpäällisiksi toisen. Näistä kahdesta sain tehtyä yhden hyvän ja kohtuullisen siistin ratin. Toiseen rattiin oli laitettu pehmuste päälle, joten ratin kaaren maalipinta oli priimakuntoinen. Muutaman halkeaman paikkasin liimalla, mutta toivotaan ettei halkeamat ala elämään.

Osien yhdistelyn lisäksi äänitorvi oli väsähtänyt molemmissa rateissa. Uudessa Volvon ratissa äänitorvi joustaa 4 jousen avulla, mutta aikaisemmissa jousto syntyy, tai olisi pitänyt syntyä, pehmeän eristekumin avulla. Molemmissa rateissa tämä kumi oli kuitenkin muuttunut näkkileiväksi, eikä enää täyttänyt tehtäväänsä. Korvasin osan kameratavaroista ylijääneellä kumirinkulalla.

Rapeaa on

 Alkuperäisessä Amazonissa töötti toimii jonkinlaisen jousitetun katkaisimen maadoittuessa. Itselläni, eikä ilmeisesti edellisellä omistajalla,  ei tätä osaa ole ollut, joten töötin pohjaan oli ruuvattu kiinitys äänitorven johdolle. Käy se näinkin. Mitä vähemmän liikkuvia osia, sitä varmemmin se toimii.

 

Virta kiertää

Ihan siisti siitä tuli

Lähtötilanne

Volvolla on varmasti tähän jokin oma työkalu, mutta netin ihmemaasta löysin ohjeet ratin irroittamiseksi. Teräspalikka, jonka läpi laitetaan 2 pulttia ja keskellä sopivan kokoinen hylsy työntämään rattia poispäin. Sitten vähän kerrallaan kumpaakin pulttia kiristetään ja ratti irtoaa nopeasti paikaltaan.

Uus-vanha ratti tilalle.

Valmis ja heti näyttää paremmalta.

Samalla tuli vaihdettua vilkun mekanismi, koska vuosikymmenien käytön myötä  vilkun viiksi ei jäänyt päälle oikealle käännyttäessä.