Kirjastoauto I

 Nykyisin parhaimman ja nopeimman tiedon saa netistä autoharrastajien foorumeilta tai Youtubesta. Ennen maailman sähköistymistä jouduimme vain luottamaan kavereiden puheisiin ja tulkitsemaan ohjekirjojen neuvoja. Vaikka tietoa on nykyään moninkertaisesti enemmän ja helpommin saavutettavissa, menneisyyden kirjat ovat jääneet käyttöömme.  Moni ohjekirja ja tee se itse -autonkorjausopas on joutanut kaatopaikalle, koska uudessa Toyotassa on takuu vielä voimassa, eikä sitä kuitenkaan kannata korjata itse. Tiedon merkitys ei ole kuitenkaan joutanut jätteiden joukkoon, vaikka vastaavaa tietoa löytyisikin tipoittain netin syövereistä. 70-80 –luvun oppaissa on tärkeää tieto juuri niistä 50-80 –luvun autoista, joidenka huoltamiseen ne ovat tarkoitettu.

Tietyllä tavalla nämä vanhan korjausoppaat ja tietokirjat ovat ensisijaisen tärkeitä tiedon säilyttämisen kannalta. Siirtyessämme kokoa ajan enemmän sähköiseen tiedonjakoon ja autojen uuteen tekniikkaan, jäävät vanhat opit usein digitoimatta.  Tietenkin vanhaa tekniikkaa osaavia ihmisiä tulee olemaan niin kauan kun on vanhan tekniikan autoja ja harrastaminen jatkuu.  Vaikka  loppujenlopuksi tieto hankitaan kädet öljyssä ja kantapään kautta, harrastuksen aloitteleva hallussa tietokirjasarja, kaikkine puutteineen ja ylimalkaisine tietoineen,  on henkilökohtainen avain auton tekniikan ymmärtämiseen ja omakohtaiseen tutkimiseen.  

Autokirjan, eli yksinkertaisen auton toiminnan selittävä yleisteoksen, olen ostanut kirjastosta 50c ja kokonaisen Näin korjaan autoani –kirjasarjan ostin joskus kirpputorilta 20e.  Näiden lisäksi Volvo Amazonin manuaalien löytyminen netistä tekee huoltamisesta ja korjaamisessa helpompaa.  Kaikkea ei siis tarvitse oppia kantapään kautta.
http://www.volvoamazonpictures.se/documents/Volvo_Amazon_manuals_en.htm

Sydän

Moottori on mysteeri. Se koostuu lukuisista pienistä osista joidenka tehtävä on siirtää, työntää,  päästää, pyöriä, imeä, viilentää, lämmittää, voidella ja räjähtää hallitusti.  Ja kaikkien näiden osien tulisi toimia yhdessä sulavasti ja tehokkaasti, juuri oikealla ajallaan ja oikealla suhteella. Yksikin vika ja koko ketju murtuu.

Mitä enemmän auton moottorista ymmärtää, sitä enemmän siitä myös huolehtii ja ennen kaikkea huolestuu. Lopulta vanhan moottori on aina potentiaalisesti rikki, vaikka se toimisi moitteetta. Enää autoa ei arvota vain toimiva-rikki - dikotomian avulla, vaan auton jokainen ääni, haju, savu, neste tai vuotava tiiviste on merkki, jota pitää tarkkailla ja  tulkita ennen kuin pahin mahdollinen tapahtuu.  Tärkeintä ei kuitenkaan ole moottorin rikkoutumisen estäminen, niin ikävää ja talouden tuhoavaa kuin se olisikin, vaan itse tarkkailu. Tarkkaillessa moottoria kuski ei ole vain rattia kääntävä matkustaja, vaan yhteydessä moottoriin ja (osaksi) sen hallitsija ja tilanteen kontrolloija. Mikäli moottori rikkoutuu, rikkoutuu myös sen omistajan mieli ja tyyneys sekä kontrolli. Ja jos tyyneys ja moottori ovat rikki, jää jäljelle vai kasa arvotonta rautaa.

Tähän sopii hyvin lainaus Robert M. Pirsigin kirjasta Zen ja moottoripyörän kunnossapidon taito.
“The test of the machine is the satisfaction it gives you. There isn't any other test. If the machine produces tranquility it's right. If it disturbs you it's wrong until either the machine or your mind is changed.”

Kuvassa on konehuone siistittynä. Poistettu on mm. vanhoja maadoitusjohtoja sekä outoja DIY -sähkövirityksiä.  Lopullisen pesun ja putsauksen saa tehtyä vasta sitten, kun vaihdan bensapumpun tiivisteen, jolloin pieni öljyvuoto oletettavasti loppuu. Kone on perinteinen b20a, jossa yksi Strömbergin kaasutin. Tarinan mukaan moottori on korjattu joskus 90 -luvulla,  mikä todennäköisesti pitää paikkansa, koska puslat näyttävät vaihdetuilta, kone toimii kohtuullisesti ja moottorin kyljessä on vielä maalia. Tosin maali on hieman rapistunut ja vaatisi uuden käsittelyn, mutta se taitaa olla melko mahdotonta tehdä moottori kiinnitettynä.