maanantai 18. tammikuuta 2021

2020 muistokirjoitus

Tarkoitus oli hitsata muutama pieni paikka ja maalata auto kokonaan uudestaan ennen juhannusta ja ajella loppukesä hienolla kiiltävällä autolla, suu maireasti hymyillen. Mutta kuten kaikki vanhojen autojen kanssa leikkivät aikuiset tietävät, niin pikku projektit aina leviävät ja aikataulut venyvät, elämää on autotallin ulkopuolella ja lopulta kaikki jää kesken.

Lähinnä kevät ja kesä meni oli ihmetellessä takapään mätäkohtia jotka eivät vielä 7 vuotta sitten osoittaneet puhkiruostumisen merkkejä. Kevään 2021 työksi jääkin pohjien teko ja maalaus. Kesällä pitäisi lähteä tyttären kanssa heittämään jonkinlainen road trip ehkä Ruotsiin tai Saksaan, mikäli koronatilanne Euroopassa rauhoittuu.

Amazonin takaosassa on kouru jonne takakonttiin valunut kosteus kertyy. 
Rahamies ostaisi Ruotsista kokonaisuudessaan uuden takaosan, mutta kyläseppä takoo oman suorasta pellistä


Maalipinnassa näkyi vain muutama pieni kupru, mutta sisäpuolelta kohta oli rapea kuin näkkileipä.



Pieniä paikkoja sinne ja tänne.







Oikea kylki oli kiero aikaisempienpaikkausten toimesta. Aikaisemmalla kerralla en saanut tätä kuoppaa piiloon edes kilolla pakkelia. Tällä kertaa tasoittelin pellit sisäpuolelta hieman paremmaksi.

Takakonttiin ja koukkuun uusi kerros maalia.
x

Vuoden 70 mallissa ei olle ollut enää kromista konepellin koristetta, joten sellainen palautuu tähän omaan Amazoniin, vaikka ei olekaan vuosimallin mukainen.

Apumies hyväksyy muutokset.


Myös myöhäisten mallien palikanmuotoinen takakontin kahva sai lähteä ja vanhempi tulee tilalle. 



Vanha kahva ei sovi uuden tilalle ihan ilman muutoksia. Kahvan aukkoa pitää hieman suurentaa ja kahvaan hitsata ylimääräinen pultti kiinnitystä varten.


Vanha tankki alkoi taas vuotamaan/höyrystymään täyttöaukon saumoista. Tällä kertaa nyrkillinen tinaa näyttää auttavan.



Pyysin ystävääni Maraa tekemään käsinojan teräksestä. Pehmusteen askartelin vaahtomuovista ja ylijääneestä palasta sisustan tekonahkaa. Hieman pitää parantaa käsinojan ulkonäköä, mutta ihan hyvä siitä tulee.



Tilasin kasan uusia letkuja konehuoneeseen, kun vanhat olivat kuluneita ja erinäisten paikkamaalien peitossa.


Sisutan pahvit ovat usein huonossa kunnossa lukemattomien irrotusten jälkeen. Pienenä vinkkinä reikien ympäriltä voi pahvia korjata ja vahvistaa Erikeepperillä




Uudet pahvit etuosaan.



Outo asia on, että Amazonin lämmittimen termostaatti maksaa uutena n 200e, mutta Jaguaarin samanlaisen osan saa n 60e. Eli  Vanhaan Volvoon tuli ripaus brittiläistä arisokratiaa.




Mikäli haluaa parempaa puhallusta ikkunoille voi takajalkatilaan puhaltavan ilmastointikanavan tukkia.


Sitten vain jäädään odottelemaan kevään lämpimämpiä kelejä jotta pääsisi lämmittämättömään talliin touhuilemaan.

tiistai 22. lokakuuta 2019

Talviunille

Syksyn sateet tulivat, joten Volvo siirtyi tallin suojiin. Kesällä piti tehdä vaikka mitä rempaa, mutta aikaa ei vain löytynyt tarpeeksi tai sitten loppui motivaatio. Motivaation ja ajan loppumisen sijaan tuli ajettua enemmän, mikä itsessään ei ole väärin.

Kilometrejä tuli n. 1500, josta suurin osa Saarenmaan road tripistä. Tämän lisäksi Volvolla tuli ajeltua lähinnä  10 km työmatka-ajoa ja pieniä cruisailuja lähialueilla. Koko perheen retket jäivät tekemättä, koska Volvon penkit ovat niin pehmeitä, ettei takapenkille saa kiinnitettyä pienimmän lapsen turvaistuinta, ainakaan selkä menosuuntaan. Ehkä  ensi kesänä voimme lähteä porukalla hikoilemaan Suomen kesään.





Talven to do-listalla on pohjan hitsaaminen tankin takaa. Tämä kohta jäi korjaamatta 5-6v sitten, mutta nyt meni ruuvari pohjasta läpi. Lisäksi bensatankki päästää taas höyryjä läpi, vaikka tinasin sen aikaisemmassa rempassa. Volvon tyyppivika on kuitenkin bensatankin täyttöputken hitsausten löystyminen, jolloin bensa kyllä pysyy sisällä, mutta höyryt nousevat tankista ja leijailevat ohjaamoon. Täytyy katsoa raaskiiko sitä ostaa ihan uuden tankin vai onnistuisiko tankin uudelleen paikkaaminen tinaamalla.

Kaikki muu, mitä jaksaisi ja ehtisi tehdä on vain plussaa.

torstai 10. lokakuuta 2019

Outoa kitinää

Pientä ongelmaa tuli vastaan vielä ennen syksyn sateita. Laturin pultti oli katkennut, josta seurasi työmatkalla outoa kitinää hihnan hiertäessä. Asia selvisi onneksi kuitenkin helpolla, kun pultti suostui lähtemään irti ilman suurempaa väkivaltaa. Samalla oli pakko vaihtaa jäähdyttimen nesteet.

Hintaa tälle remontille tuli pultteineen ja jäähdystysnesteineen 15e.

Samalla viikolla vein käyttis-bmw:n  huoltoon ja laskuksi tuli 1700e.  Tuollakin rahalla olisi voinut ostaa paljon osia Volvoon :/



Saarenmaan road trip

Auto tuli valmiiksi juuri ja juuri ennen kuin Tallinan lautta irtautui laiturista.

Kävimme Ahdin kanssa kahdestaan kolmen yön Saarenmaan road tripillä.

Mahtava reissu, jossa etsittiin fossilleja, uitiin, käytiin katsomassa kaalin kraateria, juotiin litroittain kokista ja kruisailtiin ympäri Viroa.




Kiireinen kesä


Ajatus oli saada kesän aikana koko auto valmiiksi, mutta en muistanut, että pohjien työstäminen (hyviksi) vaatii paljon aikaa, joten valmiiksi tulivat vain etulokasuojat ja keulapala.

Takarajana oli heinäkuun roadtrip pojan kanssa Saarenmaalle, joten kiirehän siinä tuli.

Ruosteet hitsaten teräksiseksi ja siihen päälle tinaus, jotta kosteus ei pääsisi hitsaussaumoista. Ajatus oli hyvä, mutta en saanut ilmeisesti tinan kiinnitysaineen happoa pois tarpeeksi hyvin, koska maali on alkanut kuplimaan nyt syksyn myötä. Tästä lisää jossain seuraavassa postauksessa.

Kitillä pellit suoriksi ja n kolme pohjamaalikerrosta. Kittin ja pohjamaalin hioin 80/160/240/400 ja ehkä vielä 800:lla. Päälle vielä kolme kerrosta pintaväriä.

Yllättävän hyvää jälkeä tuli, vaikka ensimmäistä kertaa käyttelin maalipistoolia. 







Toiselle puolelle vasaralakkaa.
Haaveissa oli rakentaa maalausteltta, mutta aikataulu meni niin tiukaksi, että maalasin osat takapihalla.





 

Hyvää jälkeä tuli, kunnes reuna tarttui paidan helmaan kiinni ja tippui väärinpäin nurmikolle. Silloin lensi kyllä muutama ärräpää. 














Lokarit kiiltää ja kaikki muut osat on kulahtaneita.
 Volvo oli paketissa n 10h ennen laivan lähtöä. Aivan kuten telkkarin autoohjelmissa, joissa aikataulu painaa päälle ja mekaanikot tekevät viimeisiä muutoksia kun asiakas on jo porstuassa.