Nimi

Vanhan auton historia syntyy ensisijaisesti katselijan/omistajan kollektiivisessa ja henkilökohtaisissa merkityksenannoissa, joita kyseisiin autoihin ja menneisiin aikakausiin liitetään. Toinen, henkilö(auto)kohtaisempi merkityksenanto ja historia syntyvät niistä tarinoista, jotka liittyvät kyseisen auton ”elettyyn” historiaan. Henkilöautokohtainen historia on lähinnä ylimääräinen historiantaso, joka voi puuttua kokonaan, jos sen tarinalla ei ole jatkajia. Kuten kaikella suullisella historialla, se katoaa viimeisen asiasta tietävän ihmisen mukana, aivan kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.
 

Omistuksessani olevalla Amazonilla on ennen minua ollut viisi omistajaa. Periytyvien tarinoiden mukaan ensimmäinen auton omistaja oli ammatiltaan tuomari, jolla auto oli vuodesta 1970 aina vuoteen 1990. Tältä tuomarilta auto siirtyi vuonna 1990 kuukaudeksi jyväskyläläiseen autokauppaan, josta seuraava omistaja hankki sen ajopelikseen vuosille 1990-2001. Tarinan mukaan tämä kolmas omistaja olisi ollut laivan konemies/mestari. Amazonia on oletettavasti laitettu kuntoon kyseisen omistaja aikana, jolloin moottori on huollettu, pohjaa paikkailtu ja sisustan matot vaihdettu ym. Neljännelle omistajalle auto siirtyi vuonna 2001. Hän puolestaan myi auton vuonna 2005 henkilölle, jolta ostin sen kesällä 2013.

Auton menneisyys on kuitenkin suusta suuhun kulkeutunut tarina, ei historiallinen fakta, jonka voi tarkistaa autorekisteri.fi:stä. Kyse on kuin sukuhistoriasta, joissa tuomariksi edennyt isoisä muistetaan, mutta hänen alkoholisoitunut, hulttio veljensä katoaa suvun historiikista. Itse kuitenkin uskon, että hyvä tarina on aina tärkeämpää kuin kasa faktoja. Kaikki historia on jossain määrin sitä kirjoittavien tai tallentavien ihmisten näkemysten ja mielikuvituksen tuotetta. Historia rakennetaan faktojen päälle, mutta päällystetään sopivilla mielikuvilla, joita joku voisi kutsua tarinoiksi. Oli kyse sitten sukuhistoriasta, käytetyn auton kaupasta tai tieteen tekemisestä.

Amazonin kohdalla merkittävää ja mieltä kutkuttavaa on sen ensimmäinen omistaja. Vähäisten todisteiden kautta mieleen nousee iäkkäämpi keskisuomalaisen kaupungin tuomaria, joka ajaa paremman sosiaaliluokan autoa. Kyseinen Amazon ei ole silmiinpistävän kirsikan punainen tai loistava "california white", vaan rauhallinen ja edustava tumman vihreä. Myyntivuonna 1970 kaupasta ostettuna auto oli jo vanha. Sen tilalle kaupasta olisi saanut jo uusia laatikko-Volvoja, mutta tämä ”tuomari” on valinnut, joko taloudellisista tai esteettisistä syistä, 50-luvulta periytyvän auton. Amazon oli jo tuolloin vanha auto uudessa 70-80 -lukujen maailmassa, jossa vauhti ja kulmikkaat muodot ovat tavoiteltavia auton ominaisuuksia.  

Usein autofoorumeilla näkee projektiautoille annettavan jokin nimi, joka juontuu menopelin ulkonäöstä, käyttötarkoituksesta tai historiasta. Koska oman Amazonin mukana on periytynyt tarina ja se on selvinnyt teinien ”tunettamiselta”, säilyttäen alkuperäisen arvokkuutensa, voisi se saada nimen 

Tuomari

Virtaset ja Korhoset kokoamassa kansankodin autoja Göteborgin tehtalla. Onneksi takapajuinen Suomikin sai muutaman Amazonin.
Kuva: http://www.nvak.no/amazon/history/history.html