Vanhan auton historia syntyy ensisijaisesti katselijan/omistajan kollektiivisessa ja henkilökohtaisissa merkityksenannoissa, joita kyseisiin autoihin ja menneisiin aikakausiin liitetään. Toinen, henkilö(auto)kohtaisempi merkityksenanto ja historia syntyvät niistä tarinoista, jotka liittyvät kyseisen auton ”elettyyn” historiaan. Henkilöautokohtainen historia on lähinnä ylimääräinen historiantaso, joka voi puuttua kokonaan, jos sen tarinalla ei ole jatkajia. Kuten kaikella suullisella historialla, se katoaa viimeisen asiasta tietävän ihmisen mukana, aivan kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.
Omistuksessani olevalla Amazonilla
on ennen minua ollut viisi omistajaa. Periytyvien tarinoiden mukaan ensimmäinen
auton omistaja oli ammatiltaan tuomari, jolla auto oli vuodesta 1970 aina
vuoteen 1990. Tältä tuomarilta auto siirtyi vuonna 1990 kuukaudeksi jyväskyläläiseen autokauppaan, josta seuraava omistaja hankki sen ajopelikseen
vuosille 1990-2001. Tarinan mukaan tämä kolmas omistaja olisi ollut laivan
konemies/mestari. Amazonia on oletettavasti laitettu kuntoon kyseisen omistaja
aikana, jolloin moottori on huollettu, pohjaa paikkailtu ja sisustan matot
vaihdettu ym. Neljännelle omistajalle auto siirtyi vuonna 2001. Hän puolestaan
myi auton vuonna 2005 henkilölle, jolta ostin sen kesällä 2013.
Auton menneisyys on kuitenkin suusta suuhun kulkeutunut tarina, ei historiallinen fakta, jonka voi tarkistaa autorekisteri.fi:stä. Kyse on kuin sukuhistoriasta, joissa tuomariksi edennyt isoisä muistetaan, mutta hänen alkoholisoitunut, hulttio veljensä katoaa suvun historiikista. Itse kuitenkin uskon, että hyvä tarina on aina tärkeämpää kuin kasa faktoja. Kaikki historia on jossain määrin sitä kirjoittavien tai tallentavien ihmisten näkemysten ja mielikuvituksen tuotetta. Historia rakennetaan faktojen päälle, mutta päällystetään sopivilla mielikuvilla, joita joku voisi kutsua tarinoiksi. Oli kyse sitten sukuhistoriasta, käytetyn auton kaupasta tai tieteen tekemisestä.
Amazonin kohdalla merkittävää ja mieltä kutkuttavaa on sen ensimmäinen omistaja. Vähäisten todisteiden kautta mieleen nousee iäkkäämpi keskisuomalaisen kaupungin tuomaria, joka ajaa paremman sosiaaliluokan autoa. Kyseinen Amazon ei ole silmiinpistävän kirsikan punainen tai loistava "california white", vaan rauhallinen ja edustava tumman vihreä. Myyntivuonna 1970 kaupasta ostettuna auto oli jo vanha. Sen tilalle kaupasta olisi saanut jo uusia laatikko-Volvoja, mutta tämä ”tuomari” on valinnut, joko taloudellisista tai esteettisistä syistä, 50-luvulta periytyvän auton. Amazon oli jo tuolloin vanha auto uudessa 70-80 -lukujen maailmassa, jossa vauhti ja kulmikkaat muodot ovat tavoiteltavia auton ominaisuuksia.
Usein autofoorumeilla näkee projektiautoille annettavan jokin nimi, joka juontuu menopelin ulkonäöstä, käyttötarkoituksesta tai historiasta. Koska oman Amazonin mukana on periytynyt tarina ja se on selvinnyt teinien ”tunettamiselta”, säilyttäen alkuperäisen arvokkuutensa, voisi se saada nimen
Auton menneisyys on kuitenkin suusta suuhun kulkeutunut tarina, ei historiallinen fakta, jonka voi tarkistaa autorekisteri.fi:stä. Kyse on kuin sukuhistoriasta, joissa tuomariksi edennyt isoisä muistetaan, mutta hänen alkoholisoitunut, hulttio veljensä katoaa suvun historiikista. Itse kuitenkin uskon, että hyvä tarina on aina tärkeämpää kuin kasa faktoja. Kaikki historia on jossain määrin sitä kirjoittavien tai tallentavien ihmisten näkemysten ja mielikuvituksen tuotetta. Historia rakennetaan faktojen päälle, mutta päällystetään sopivilla mielikuvilla, joita joku voisi kutsua tarinoiksi. Oli kyse sitten sukuhistoriasta, käytetyn auton kaupasta tai tieteen tekemisestä.
Amazonin kohdalla merkittävää ja mieltä kutkuttavaa on sen ensimmäinen omistaja. Vähäisten todisteiden kautta mieleen nousee iäkkäämpi keskisuomalaisen kaupungin tuomaria, joka ajaa paremman sosiaaliluokan autoa. Kyseinen Amazon ei ole silmiinpistävän kirsikan punainen tai loistava "california white", vaan rauhallinen ja edustava tumman vihreä. Myyntivuonna 1970 kaupasta ostettuna auto oli jo vanha. Sen tilalle kaupasta olisi saanut jo uusia laatikko-Volvoja, mutta tämä ”tuomari” on valinnut, joko taloudellisista tai esteettisistä syistä, 50-luvulta periytyvän auton. Amazon oli jo tuolloin vanha auto uudessa 70-80 -lukujen maailmassa, jossa vauhti ja kulmikkaat muodot ovat tavoiteltavia auton ominaisuuksia.
Usein autofoorumeilla näkee projektiautoille annettavan jokin nimi, joka juontuu menopelin ulkonäöstä, käyttötarkoituksesta tai historiasta. Koska oman Amazonin mukana on periytynyt tarina ja se on selvinnyt teinien ”tunettamiselta”, säilyttäen alkuperäisen arvokkuutensa, voisi se saada nimen
Tuomari
 |
| Virtaset ja Korhoset kokoamassa kansankodin autoja Göteborgin tehtalla. Onneksi takapajuinen Suomikin sai muutaman Amazonin. Kuva: http://www.nvak.no/amazon/history/history.html |
.JPG)
Tekstit
Kiinnostavaa juttua Amazonista. Itselläni on samansuuntaista puuhastelua vanhan ruovan kanssa, -69 B20. Tekemistä kyllä riittää, mutta kyllä se kannattaakin, onhan tuolla mukava ajella. Tässä kuussa tuli 21 vuotta täyteen Amazonini kanssa.
VastaaPoistaAjaminen on mukavaa, mutta on se puuhastelukin kivaa, tosin niin kauan kuin kaikki menee joten kuten suunnitelmien mukaan. Siinä vaiheessa kun moottori tai jotain isompaa hajoaa, niin se ei ole enää mukavaa puuhastelua. :)
VastaaPoistaSyyskuussa pitäisiä alkaa laittelemaan peltejä kuntoon, joten saadaan nippelien ja seinäpahvien vaihtojen sijaan jotain todellista kirjoitettavaa.
Toivottavasti saatte Amazonin kanssa vielä toiset 21 vuotta täyteen.
Peltihommat on mukavia kun ei tarvitse itse tehdä, kun en osaa. Viime vuonna peltiseppä vaihtoi 1/3 pohjasta, pari poikkittaispalkkia ja etulokasuojan sisäpuolelle korjauspellin. Siellä kun on hyviä paikkoja joissa ruoste tykkää majailla. Samalla vaihdettiin lokasuoja ja toinen korjauspelti siihen mistä lokari pultataan kiinni.
VastaaPoistaVielä olisi etuikkunan tiiviste ja ruostevaurioiden korjaus edessä. Ikkunan poisto tuottaa kyllä ongelmia. Siinä kun on alumiinilistat ja niiden asennus paikalleen vie kuulemma päivän ja asentajiakin pitää olla useampi.
Pohjasta ei pitäisi tulla vastaan mitään noin suurta. (koputtaa puuta) Lähinnä peräkontin pohjan ja helmojen paikkailua. Otan se vastaan haasteena.
VastaaPoistaVuotavien tiivisteiden korjaaminen on kyllä väistämätöntä. Tämä kävi selväksi oman Amani kohdalla, kun takakontin ruostuminen johtui lähinnä vanhoista tiivisteistä. Sama koskee tietenkin tuulilasia.