Klassikko

Auto ei ole koskaan vain auto. Vaikka joku vähätteleekin, että hänelle auto on vain laite, jolla pääsee paikasta A paikkaan B, on auto aina jonkinlainen merkitystenantaja ja -jakaja. Autolla näytetään muille ja ennen kaikkea itselleen omaa paikkaansa maailmassa. Näytetään se sitten vähätellen tai suureellisesti.

Autoihin vähättelevästi suhtautuvat ihmiset ovat mielenkiintoinen tutkimuksen kohde. Helpompaa on kuitenkin lähteä liikkeelle niistä, jotka suhtautuvat autoihin intohimoisesti. Nämä ihmisiin, jotka liittävät autoihin voimakkaita mielleyhtymiä pyrkivät näyttävät ne räikeästi ja selvästi muille kanssaihmisille. Tällaisia ihmisiä voisi varmasti kategorisoida monia eri tyyppejä ja näiden alatyyppejä (näistä lisää myöhemmin), mutta yhteistä kaikille on se tarve osoittaa jokin henkilökohtainen arvo tai ominaisuus, joka konkretisoituu autossa.

Auto on persoonan esiintuomiseen oiva esine. Ensinnäkin auto on useimmiten henkilöauto. Auto siis mielletään henkilökohtaiseksi omaisuudeksi. Se on myös 1900-luvun paras esimerkki vaurastumisesta, yksilöllisyydestä ja vapautumisesta vanhan maailman yhteisön elinpiiristä. Selvimpänä tämä vapauden idea on nähtävissä amerikkalaisessa (auto)kulttuurissa, mutta omasta mielestäni sama painotus on nähtävissä myös suomalaisessa sielunmaisemassa. Vaikka auton itsensä merkitys on laimentunut niiden määrän kasvun ja kulutustavaraksi tehtyjen halpojen riisikuppien myötä, on kykymme panostaa autot merkityksillä edelleen tallella.. Enää emme tyydy näyttämään auton kautta vain vaurautta tai sosiaalista asemaa, vaan yhteiskunnallisten muutosten myötä olemme vaihtaneet keinoja näyttää merkityksiä autoilla.

Aiheen ollessa liian laaja yhdeksi blogikirjoitukseksi, on ehkä lähdettävä liikkeelle omasta itsestä. Koska vanhan auton paremmuutta ei voi juurikaan selittää teknisellä paremmuudella ja estetiikkakin on alisteinen muille merkityksille, on kysyttävä, mitä minä haluan ilmentää Volvo Amazonilla?

Ensinnäkin vanhassa autossa kaiken merkitys kiteytyy siihen aikaan jolloin se on kasattu ja sillä on ajettu. Amazonin valmistusaika on vuodesta 1956 vuoteen 1970. Vaikka kaikki tietävät, että nykyaika on monella tapaa mennyttä parempi, on aikakaudessa jotain mielikuvitusta herättävää. Aikakausi on ollut ennen omaa elämääni ja siksi jotenkin mysteerinen ja tavoittamaton. Se on tietynlaista nostalgiaa, josta ei ole omia muistikuvia. Se on nostalgiaa kollektiivisella muistilla. Toiseksi kyse on tämän vanhanmaailman mielikuvan ja nykymaailman ristiriidasta, fantasia-ajan ja nykyajan monimutkaisuuden ja todellisuuden erilaisuudesta. Amazonissa ei ole pätkivää nettiyhteyttä, Euroopan talouskriisiä tai arkipäivän ongelmia. Se on aikakone, joka vie aikakauteen jota ei ole koskaan ollutkaan, laite jolla pääsee paikasta A kuvitteelliseen paikkaan B.

Nostalgia itsessään ei ole arvo tai ominaisuus, mutta nostalgia pitää sisällään ajatuksen siitä, että maailma on ollut ennen yksinkertaisempi, selkeämpi ja helpommin hahmotettavissa. Amazonin ja minun edustama maailma; yksinkertainen tekniikka ja selkeä estetiikka, omainsuudet jotka ovat saneet siirtyä syrjään nykymaailmasta "järjen" ja rationaalisen hyödyn tieltä, sisältävät  kuitenkin nykyaikaan peilattavissa olevan arvon.  Epärationalisuuden arvon rationalisuutta vastaan.

Suositeltavaa kirjallisuutta autoista ja niillä ajavista ihmisistä (miehistä) on Kari Hotakaisen Klassikko.
Myös elokuva on klassikko.