Sydän

Moottori on mysteeri. Se koostuu lukuisista pienistä osista joidenka tehtävä on siirtää, työntää,  päästää, pyöriä, imeä, viilentää, lämmittää, voidella ja räjähtää hallitusti.  Ja kaikkien näiden osien tulisi toimia yhdessä sulavasti ja tehokkaasti, juuri oikealla ajallaan ja oikealla suhteella. Yksikin vika ja koko ketju murtuu.

Mitä enemmän auton moottorista ymmärtää, sitä enemmän siitä myös huolehtii ja ennen kaikkea huolestuu. Lopulta vanhan moottori on aina potentiaalisesti rikki, vaikka se toimisi moitteetta. Enää autoa ei arvota vain toimiva-rikki - dikotomian avulla, vaan auton jokainen ääni, haju, savu, neste tai vuotava tiiviste on merkki, jota pitää tarkkailla ja  tulkita ennen kuin pahin mahdollinen tapahtuu.  Tärkeintä ei kuitenkaan ole moottorin rikkoutumisen estäminen, niin ikävää ja talouden tuhoavaa kuin se olisikin, vaan itse tarkkailu. Tarkkaillessa moottoria kuski ei ole vain rattia kääntävä matkustaja, vaan yhteydessä moottoriin ja (osaksi) sen hallitsija ja tilanteen kontrolloija. Mikäli moottori rikkoutuu, rikkoutuu myös sen omistajan mieli ja tyyneys sekä kontrolli. Ja jos tyyneys ja moottori ovat rikki, jää jäljelle vai kasa arvotonta rautaa.

Tähän sopii hyvin lainaus Robert M. Pirsigin kirjasta Zen ja moottoripyörän kunnossapidon taito.
“The test of the machine is the satisfaction it gives you. There isn't any other test. If the machine produces tranquility it's right. If it disturbs you it's wrong until either the machine or your mind is changed.”

Kuvassa on konehuone siistittynä. Poistettu on mm. vanhoja maadoitusjohtoja sekä outoja DIY -sähkövirityksiä.  Lopullisen pesun ja putsauksen saa tehtyä vasta sitten, kun vaihdan bensapumpun tiivisteen, jolloin pieni öljyvuoto oletettavasti loppuu. Kone on perinteinen b20a, jossa yksi Strömbergin kaasutin. Tarinan mukaan moottori on korjattu joskus 90 -luvulla,  mikä todennäköisesti pitää paikkansa, koska puslat näyttävät vaihdetuilta, kone toimii kohtuullisesti ja moottorin kyljessä on vielä maalia. Tosin maali on hieman rapistunut ja vaatisi uuden käsittelyn, mutta se taitaa olla melko mahdotonta tehdä moottori kiinnitettynä. 

Klassikko

Auto ei ole koskaan vain auto. Vaikka joku vähätteleekin, että hänelle auto on vain laite, jolla pääsee paikasta A paikkaan B, on auto aina jonkinlainen merkitystenantaja ja -jakaja. Autolla näytetään muille ja ennen kaikkea itselleen omaa paikkaansa maailmassa. Näytetään se sitten vähätellen tai suureellisesti.

Autoihin vähättelevästi suhtautuvat ihmiset ovat mielenkiintoinen tutkimuksen kohde. Helpompaa on kuitenkin lähteä liikkeelle niistä, jotka suhtautuvat autoihin intohimoisesti. Nämä ihmisiin, jotka liittävät autoihin voimakkaita mielleyhtymiä pyrkivät näyttävät ne räikeästi ja selvästi muille kanssaihmisille. Tällaisia ihmisiä voisi varmasti kategorisoida monia eri tyyppejä ja näiden alatyyppejä (näistä lisää myöhemmin), mutta yhteistä kaikille on se tarve osoittaa jokin henkilökohtainen arvo tai ominaisuus, joka konkretisoituu autossa.

Auto on persoonan esiintuomiseen oiva esine. Ensinnäkin auto on useimmiten henkilöauto. Auto siis mielletään henkilökohtaiseksi omaisuudeksi. Se on myös 1900-luvun paras esimerkki vaurastumisesta, yksilöllisyydestä ja vapautumisesta vanhan maailman yhteisön elinpiiristä. Selvimpänä tämä vapauden idea on nähtävissä amerikkalaisessa (auto)kulttuurissa, mutta omasta mielestäni sama painotus on nähtävissä myös suomalaisessa sielunmaisemassa. Vaikka auton itsensä merkitys on laimentunut niiden määrän kasvun ja kulutustavaraksi tehtyjen halpojen riisikuppien myötä, on kykymme panostaa autot merkityksillä edelleen tallella.. Enää emme tyydy näyttämään auton kautta vain vaurautta tai sosiaalista asemaa, vaan yhteiskunnallisten muutosten myötä olemme vaihtaneet keinoja näyttää merkityksiä autoilla.

Aiheen ollessa liian laaja yhdeksi blogikirjoitukseksi, on ehkä lähdettävä liikkeelle omasta itsestä. Koska vanhan auton paremmuutta ei voi juurikaan selittää teknisellä paremmuudella ja estetiikkakin on alisteinen muille merkityksille, on kysyttävä, mitä minä haluan ilmentää Volvo Amazonilla?

Ensinnäkin vanhassa autossa kaiken merkitys kiteytyy siihen aikaan jolloin se on kasattu ja sillä on ajettu. Amazonin valmistusaika on vuodesta 1956 vuoteen 1970. Vaikka kaikki tietävät, että nykyaika on monella tapaa mennyttä parempi, on aikakaudessa jotain mielikuvitusta herättävää. Aikakausi on ollut ennen omaa elämääni ja siksi jotenkin mysteerinen ja tavoittamaton. Se on tietynlaista nostalgiaa, josta ei ole omia muistikuvia. Se on nostalgiaa kollektiivisella muistilla. Toiseksi kyse on tämän vanhanmaailman mielikuvan ja nykymaailman ristiriidasta, fantasia-ajan ja nykyajan monimutkaisuuden ja todellisuuden erilaisuudesta. Amazonissa ei ole pätkivää nettiyhteyttä, Euroopan talouskriisiä tai arkipäivän ongelmia. Se on aikakone, joka vie aikakauteen jota ei ole koskaan ollutkaan, laite jolla pääsee paikasta A kuvitteelliseen paikkaan B.

Nostalgia itsessään ei ole arvo tai ominaisuus, mutta nostalgia pitää sisällään ajatuksen siitä, että maailma on ollut ennen yksinkertaisempi, selkeämpi ja helpommin hahmotettavissa. Amazonin ja minun edustama maailma; yksinkertainen tekniikka ja selkeä estetiikka, omainsuudet jotka ovat saneet siirtyä syrjään nykymaailmasta "järjen" ja rationaalisen hyödyn tieltä, sisältävät  kuitenkin nykyaikaan peilattavissa olevan arvon.  Epärationalisuuden arvon rationalisuutta vastaan.

Suositeltavaa kirjallisuutta autoista ja niillä ajavista ihmisistä (miehistä) on Kari Hotakaisen Klassikko.
Myös elokuva on klassikko.

Sähköä, komisario Palmu!

Autoon tutustuessa mielenkiintoista on oppia jotain myös sähköstä. Sähkö ei ole vain taikuutta, joka tulee seinien pistorasioista. Se on myös taikuutta, joka kiertää auton johdoissa ja rungossa. Omassa autossa jokin temppu on mennyt pieleen, kun ajovalot välkkyvät huonosta kosketuksesta ja virta-avaimelta johtava johto kuumenee tulikuumaksi valokatkaisimen liittimessä. Viaksi selvisi katkaisimen eristeen murenenminen ja sähkön loikkaaminen katkaisimen sisään. Ratkaisuna on vain uuden tai toimivan katkaisimen vaihtaminen. Siihen mennessä ajellaan parkeilla, ellei ole ihan pakko.

Hyödyllinen linkki Volvon katkaisimen liitännöistä.
http://www.volvoforums.org.uk/showthread.php?t=100943

Virran sisääntulo on vasemmalla, nro 30 kohdalla, mutta eristeen murtuminen ja  maadottuminen väärään paikaan on polttanut liittimen ympäristön mustaksia.

Jostain on aloitettava

Amazonin mittariston reunat on maalattu tehtaalla mattapintaisella tummalla maalilla, jotta mittariston takaa loistava vihreä hehkue valaisi mittaristoa ja suuntaisi katseen mittariston tietoihin. Koska maali oli monin paikoin rapistunut pois, tehden mittaristosta epäsiistin näköisen, rapsuttelin maalin pois ja kiillotin kuparisen/messinkisen pinnan kiiltäväksi. Lopputulos oli parempi, vaikka pimeässä taustavalo heijastuukin metallisesta pinnasta. Ehkä maalaan mittariston siinä vaiheessa kun lähden korjaamaan matkamittaria ja joudun irroitamaan koko konsolin. Ehkä en.

Vikalista

Olen omistanut auton nyt kuukauden päivät ja vapaa-aika kuluu vikoja läpikäydessä ja niitä korjaillessa. Onnekseni edelliset omistajat ovat arvostaneet Amazonin alkuperäistä tyyliä, eivätkä ole "pimpanneet" sitä pilalle rallirateilla tai plyysiverhoiluilla. Mattssoni on ollut edellisellä omistjalla ajossa tammikuusta lähtien ja ollut seisonnassa lähinnä talviaikoina. Auto tuntuu olevan ihan hyvässä kunnossa, eikä vielä mitään mielenrauhaa ja zeniä heiluttavaa ole ilmaantunut. Pikkuvikoja ja korjaamisia kuitenkin löytyy, mikä on hyvä, koska mitä sitä valmiilla autolla tekisi?

Tekemistä riittää:
 
- Konehuoneessa turhia maadoitusjohtoja.
- Likainen moottori - pesu.
- Sytytystulppien ja johtojen vaihto.
- Uusi akku.
  Bensapumpun ja moottorin välinen tiiviste vuotaa hieman öljyä.
- Kytkin ottaa melko alhaalta, säädinvaraa ei juurikaan ole. 
- Kuumalla säällä jäähdytysnestettä vuotaa hieman. Mahdollisesti lohkolämmittimen kiinnityksestä
- Jarrutehostajan tienoilta kuuluu kilinää, varsinkin tyhjäkäynnin aikana. Mahdollisesti ilmanpaineosan takaventtiilin, vai mikä piru se nyt olikaan, jousi on irrallaan ja pomppii siellä paineiden tassaanuttua. Ilmeisesti enemmän ominaisuus kuin vika. Pitää selvittää lisää.

- Kuskin tuuletusikkuna repsottaa.
- Mangelin kromivanteet ovat jonkin härmän (maali/korrosio?) peitossa, joka pitäisi rapsutella irti.
- Tuulilasin tiiviste vuotaa molemmilta puolilta.  
- Vasen peili irronnut.
- Kuskin lukko rikki. 
  Ikkunoiden mekanismi kitisee.
- Ruostetta helmoissa.
- Ruostetta pelkääjän jalkatilassa.
- Ruostetta takakontin pohjassa.
- Takakontin tiiviste vuotaa.
- Bensatankki vuottaa hieman.
- Peruutusvalo ei toimi. (Ilmaisesti näin vanhassa ei ko. valoa tarvita)
- Takaosan johdoissa on paikoitellen enemmän rosvoliittimiä kuin johtoa.
- Takakontin jousi ei toimi. Tai oikeastaan joku edellinen omistaja on leikannut jousimekanismiin liittyvän kiinnikkeen pois. 


- Sisustan valo rikki.
- Kojelaudan valot toimivat huonosti.
- Kaiuttimet irrallaan.
- Mittariston maali rapistunut. 
- Takaikkunan lämmittimen jäänteiden irrotus.
- Peruutspeili ruosteessa ja maalit rapisseet. Hionta ja maalaus.
- Valokatkaisin rikki. Kataisimen eriste rikkoitunut niin, että ajovalot palaessa virta maadoittu katkaisijan sisäosiin ja kuumentaa johtoa ja katkaisinta.
- Ikkunankammesta puuttuu nuppi ja muovinen väliosa.
- Jalkatilan pahvit huonossa kunnossa
  Hansikaslokeron maalaus
- Konepellin irrotuskaapelinvedin rikki
- Antennin "vedinosa" irrallaan?
- Kumimatot ovat 1x2 sarjaa, joten pitää vaihtaa.
- Etupenkeissä on repeämiä ja reikiä, takapenkit moitteettomassa kunnossa.
- Penkkien alla olevat remmit ovat katkenneet. 
- Sisustan matot repsottavat
- Matka- ja trippimittari eivät toimi
- Takakontin maton vaihtaminen (vasta sitten kun hitsaukset ja tankki korjattu)
- Kaiuttimet on melko nuhaset, mutta toisaalta melko näkymättömät pintakaiuttimet, joten vaihtaminen tuskin heti mielessä.
- Työkalu/korjauspakkauksen kokoaminen jos ja kun auto jättää tielle.


Päivitetty 11.9.2013

Ostin auton

Kyseessä on vuonna 1969 Göteborgin tehtaalla kasattu, vuoden -70 -mallin Volvo Amazon, jonka koneppelin alla hyrisee b20a moottori.

Tietenkin olen ostanut, saanut, lainannut ja omistanut autoja ennenkin. Toiset autot ovat olleet henkilökohtaisia, toiset taas täysin käyttöautoja. Ostin Volvon käyttöön, mutta en niinkään sen käyttöarvon, vaan sen itsensä takia, sen takia mikä se on ja mitä se pitää sisällään. Sitä mitä se pitää sisällään en vielä tiedä. Ehkä siinä on se todellinen syy kyseisen auton hankkimiseen.

Valitsin Amazonin, koska se on automalli johon voi syventyä. Se sisältää yksinkertaista tekniikkaa, joka on tavallisen humanistin ymmärrettävissä. Siihen saa myös halpoja varaosia, jotka ovat persaukisen pätkätyöläisen ostettavissa. Muodollisesti ja teknisesti Amazon on samanlainen auto kuin sitä seuranneet, liikenteestä jo lähes kadonneet 70 - 80-luvun autot, mutta Amazon, kuten moni muu vanhempi auto, eroaa näistä autoista kuitenkin sisällöllisesti.

Jotta autoon voisi tutustu, on se nähtävä laajempana kokonaisuutena ja sille on löydettävä  sisältöä ja merkitystä. Amazon on auto, jolla on kulttuurillinen merkitys tietyn aikakauden ja maailman todistajana. Se ei ole vain kasa rautaa, vaan materiaalinen todiste tietystä aikakaudesta ja kaikesta siitä mitä me olemme ko. aikakauteen liittäneet. Amazon ei ole vain tekniikkaa, vaikka se siitä koostuukin, vaan myös kohde, jolle on luotu oma muisti ja tätä kautta merkitys. Jos auto (tai jokin muu esine) ei sisällä merkityksiä, se muuttuu käyttöesineeksi ja kulutustavaraksi. Vuosikymmenien saatossa moni auto ei ole selvinnyt yli käyttöesinevaiheeen ja jäänyt silkaksi kulutustavaraksi, mutta Volvo Amazon on ja se tekee siitä otollisen tarkastelun kohteen.

Näistä ja muista autoihin sekä elämään liittyvistä asioita olisi suunnitelmissa kirjoittaa sen myötä kun auto alkaa hajoamaan ja kirjotettavaa syntyy. Tarkoitus on kunnostaa ja tutkia autoa, niin ulkoisesti kuin sisäisesti.